Vuosi, no pistetään nyt kuitenkin vain tämä 'karvaanarivuosi', eli syyskuun puolesta välistä.
Jokunen kuva teidän kiusaksi tarinoinnin oheen
Kävin syyskuussa ostelemassa vaunun itselleni, ensimmäiseni. Kerran ollut vuokralla vaunu, mutta tähän käyttöön vuokrakustannukset nykyisille pudonneille ansioille olisi liikaa.
Tavoite on tällä pudotella noita pohjoisen reissun kuluja siis alemmaksi, kun siellä tulee riekkojahdissa aikaa vietettyä paljonkin.
Osittain jo toteutui tämä 'maksu', sillä vietin sillä lopulta yli 8 viikkoa.
Majoitukset ois helposti kustantaneet sen 400€/vko.
Vaunupaikan saa aikalailla halvemmalla tuolta tuttujen nurkista.
Eli käytännössä vaunu on itsensä jo lähes maksanut.. ei vielä tänä syksynä, mutta viimeistään tulevana.
Offtopiccia väliin:
Miksi tähän ratkaisuun päädyin ja miten tuolla noin pitkään vietin, oli pitkälti tämän syy.
Viimeinen työpäivä ja poistumisen näkymä. Eli 26v työura UPM:llä oli paketissa ja poistuin 30.9 työmaalta.
No tästä ei sen enempää, muutoksen tuulet puhaltelee siis tännekin... ja aletaan siihen karavaanivuoteen:
Vaunu ekaa kertaa kotipihassa syyskuun puolivälissä:
Syyskuun lopussa vein vaunun ja auton talvirenkaiden vaihtoon
Siitä matka suuntautui Kemijärven yläpuolelle Vuostimoon, jossa lomakoti Korkalossa vietimme jo totuttuun tapaan hetken.
Jollei työsuhde olisi yllättäen jatkunut syyskuuta, olisin ollut tuolla pidemmänkin tovin.
Ensimmäinen napapiirin ylitys Rovaniemellä:
Vuostimossa, Lomakoti Korkalon pihassa:
Vuodesta 1999 on tuolla tullut viikko joka syksy vietettyä, metsästellen ja onpa siellä joskus Luostollekin eksytty iltaa viettämään.
Nykyään paljon harvemmin, mitä joskus 2000-luvun alkupäässä. Ikä, no se ei aivan kaikessa ole pelkkiä numeroita
Kuitenkin, niin paljon on tämä paikka antanut, kokemuksia ja mukavia hetkiä, joten katsoin nykyisen koirani 1. metson sijoituspaikaksi sen olevan sopiva:
Lokakuun 5. päivä siis saavuin lopulta sinne 'määränpäähän', eli Kalmakaltioon, Nunnasen yläpuolelle.
6.9 kävimme pienen mutkan lumituiskeessa tunturissa, mutta jo 7.9 oli pihassa näkymä tämä:
Päiväsaikaan kävelimme Kieritunturin päälle, jossa päästiin sitten itse asiaan.
Riekkoa oli vähintään riittävästi ja päivä sujui rattoisasti nuoria koiria koulutellen (kaverien) ja oman kanssa sen päiväkiintiön poimien hyvinkin lyhyessä ajassa
Tässä vaiheessa vielä riistaposeerauksia pystyi ottamaan, kun oli matkassa joku joka sen kuvan otti:
Vaikka olin pohjoiseen ajellut, kävi siellä kutsu ELIT-kilpailuun Lapualle.
Matkalla kokeilin miten talvikelpoinen tämä yhdistelmä on mm. ylämäkien osalta ja ajoin Ounastietä myöten reitin.
Helmpompi ajeltava, tosin hivenen pidempi, olisi kulkenut Peltovuomasta Hetan kautta Palojoensuulle ja siitä alas.
Sitten tosin olisi nämä maisemat jääneet tallentamatta:
Tällä Lapuan reissulla, jossa kävin ELIT-kisan sijoittumatta ja rotumestaruuskilpai
lun seuraavana päivänä jo 1. erän jälkeen hattua nostaen (koiran tassut jäätyneen pellon jäljiltä turhan kipeät juoksemista varten) jäi kuvien otto todella vähille.
Kuitenkin olin reissussa vaunun kanssa, sillä pääsin tutun pihaan majoittumaan ja sauna + suihku oli sielläkin käytössä.
Laskeskelin, että hotellimajoitus on isompi kulu kuin vaunun vetely Nunnanen-Lapua-Nunnanen välin.
Palasin siis riekkojahtiin jo lyhyen viikonlopun jälkeen ja siellä jatkoimme lumisissa olosuhteissa metsästelyä.
1. päivä oli jopa kohtuullisia pakkasia ja tietenkin erään yön pakkasten jlk. minulla sanoi Primus työsopimuksen irti.
Sähköpatruunan pumppu oli ollut hiljainen jo pidempään, joten vaunussa meinasi öisin tulla viileä. Ratkaisin asian lainaamalla 1kW sähköpatteria kaverilta.
Lokakuun puolessa välin oli järvet ja jängät jo melko vahvasti jäässä:
Lokakuun puolessa välissä kaverit poistuivat tuolta Kalmakaltiosta ja minä jäin sinne yksin.
Pidin siinä ohessa taloa lämpöisenä ja teettihän se hivenen vapaapäivälle puutöitäkin.
Onneksi tuli napattua saha matkaan, sillä tällä kertaa se aidosti oli tarpeen.
Mersukin pääsi suorittamaan mönkijän virkaa, niin sain pannuhuoneeseen puut vietyä helpommin.
Pihassa oli omistajien mönkkärikärry, jossa on auton vetokoukkuun sopivat kiinnitykset:
Vapaapäivänä kävin ostelemassa Hetasta koukkuja, jotta sain hivenen vaadittavia pukineita roikkumaan/kuivumaan vaunun seinille:
Ensimmäisen varsinaisen ruoan tein lohesta. Ei omapyytämää, sillä kalavehkeitä tällä reissulla ei mukana ollut.
Sen tässä havaitsi, että kunnon valurautapannu pitää ostaa:
Tuolla Lapuan mutkalla majoituin tutun pihassa, jolla on kanafarmi.
Tietenkin matkaan sujahti 2lk munia, kun niitä tarjottiin.. kaikki 150kpl.
Ennen lohen paistoa elin pääasiassa erilaisilla munaruoilla. Oli monenlaista munakasta, pekonia jne.
Tätä viimeistä 30 settiä vedellessä päätin, etten taida tänä vuonna kanamunaan koskea
Itse kun pidän koiralla tuota Garminin Astroa kaulassa aina, paitsi koetilanteissa, niin mukava on seurata sen jättämää dataa myöhemmin.
Pisin päiväreissu koiralle tuli tässä matkassa, kokonaisreissu siis 74km. Edellisenä syksynä pisin reissu oli yli 90km.
Nyt kuitenkin perille vietetty pitkä aika ja metsästyspäivien määrät osittain pakottivatkin vähän himmaamaan päivän mittaa.
Lisäksi alkoi tuo päivän pituuskin olemaan kohtuullisen lyhyt.
Marraskuun puolelle kun talvi vierähti, niin alkoi oikeasti maastossa kulkemista haittaamaan lumi.
Tässä kuva viimeiseltä Kieritunturin reissulta, Kieritunturin pohjoislakilta:
Päätin siis siirtyä pois Lapista ajatellen sananlaskua.. "mies voi lähteä Lapista, mutta Lappi ei miehestä !"
Paluumatkalla oli ajoittain liukasta, ei tämmöisen kunnon lumen aikaan, mutta kun Tornio alkoi lähestymään oli lumi poissa ja tiet jäässä.
Noh, tässä 'vuosi karavaanarina', tai oma karavanaarivuosi, niin pitkältä ajalta kun sitä on ollut
