@Ylöjärven koheltaja:"Jumankauta ku tuli paljon vastauksia"
- Niin, määrä ei nytkään ollut se ongelma......
@vastaus#7:"Rinnan kytkettyjen jännitelähteiden lähdejännitteiden ollessa erisuuruisia
jännitelähteiden muodostamissa virtapiireissä kiertää kiertovirtoja, vaikka kytkentää
ei kuormiteta"
"Eli niin kauan virtapiiriä kierretään että ollaan huonoimman tai pienimmän akun tasolla."
- Perusajatus on ihan oikein ja ollaan oikeassa ongelmassakin mutta... tässä vaan tuo
huonoimmuus ja pienimmyys ei ole näin itsestäänselviä tekijöitä. Kun/jos akut ovat pitkään
rinnakkain käymättä välillä merkittävässä latausjaksossa niin tuo ongelma että yksi akku
purkaa toista/toisia syntyy lepojännitteitten erosta ja jos sitä on merkittävässä määrin
niin tilanne ei ole "luonnostaan" tasaantuva. Lepojännitteellä on kyllä positiivinen
korrelaatio varaustilaan mutta se ei yksin riitä, sen absoluuttinen arvohaarukka pitäisi
olla riittävän samanlainen kaikilla rinnankytketyillä kennostoilla.
Kuluttajatasolla annettu yleisohje käyttää samanlaisia ja saman käyttöhistorian
omaavia akkuja lähtee siitä että se on parasta mitä voi tehdä tutkimatta lepojännitettä
(ja oikeastaan ymmärtämättä asiasta sen enempää). Tämä tarkoittaa siis akkujen uusimista
yhdessä. Yleensä tämä riittää koska kennostot ovat silloin kohtuullisella todennäköisyydellä
riittävän identtiset lepojännitteeltään (samassa varaustilassa). Täysi tae se ei kuitenkaan
ole, toisaalta aivan erilaisetkin (lyijy)akut voivat tuon ehdon hyvin täyttää.
- Asian tulee käytännöllisellä tavalla ratkaistuksi jos on käytössä jännite(=yleis)mittari
ja hieman viitseliäisyyttä. Lataa akut (suurinpiirtein) täyteen, vaikkapa yhdessä jos ne
alkujaankin tiedetään terveiksi, (erikseen jos tästä on epäilystä), anna seista vuorokausi
samassa lämpötilassa ja mittaa lepojännite. Pura sitten, erikseen, kunnes arvelet olevan
jossain puolen varauksen tuntumassa, ei ole kovin tarkkaa, lepuuta ja mittaa taas. Jos
aiot käyttää jatkossakin syvempää purkua, ei kylläkään suositeltavaa, niin toista vielä
sama lähellä tyhjää varaustilaa.
Näitä kahta eli kolmea jännitettä vertaamalla saat hyvän käsityksen siitä millaisiin
varaustiloihin akut toisensa saattavat jos saavat yhdessä olla lepotilassa.
- Jos näyttää pahalta eli toisen täyden varauksen jännite vastaa vastaa toisen merkittävää
purkutilaa niin niitä voi (ja syklisyvyyden vähentämiseksi kannattaakin) käyttää rinnakkain
mutta silloin ne on käyttöjen, latauksen tai purkamisen, välillä aihetta erottaa.
- Tuosta eteenpäin voisi olla hyvä välillä kontrolloida täyden varauksen lepojännitteet
johon karavaanarikäytössä syntynee aivan luonnollisiakin tilaisuuksia. Puretulle tilanteelle
niitä ei luonnostaan tule koska yhdessä purkaminen ei tarkoita eikä tarvitsekaan tarkoittaa
samaa purkusyvyyttä.
Täyden varauksen kontrolli on helppo ja riittävä tapa todeta se jos jokin akuista
on tullut käyttöikänsä päähän ja tullut siten haitalliseksi/vaaralliseksi muiden akkujen
eliniän kannalta.
Tällä tavalla mittaamalla voi varmistaa sen että akut todella antavat lisähyötyä
ja alentavat syklisyvyyttä jolloin rinnankytkentä on perusteltua silloinkin vaikka yksikin
akku erikseen riittäisi kapasiteetin tai virranantokyvyn osalta. Akkujen eroja, kapasiteettia,
sisävastuksia tms. ei siitä eteenpäin tarvitse murehtia.
Vastaus#25:"Em. jutun mukaan Rinnankytkennässä akustossa illmenevät akkujen väliset
tasausvirrat syntyvät akkujen erilaisesta sisäisestä vastuksesta, joka on hyvin
todennäköistä, kun akut ovat keskenään eri-ikäisiä"
- Tasausvirrat ja erilainen kuormittuminen (sisäsarjavastus)ovat eri asia.
Erilaisestakaan kuormittumisesta ei ole haittaa, yksittäinen akku pääsee kuitenkin
rinnankytkennässä helpommalla kuin yksin. Jos sitten raju kuormitus muuten aiheuttaisikin
varaustilojen erilaisuutta niin sen osalta syntyvä tasausvirta on tilapäistä ja
johtaa kohti tasapainoa. Sen sijaan lepojännite-erojen aiheuttama tasausvirta pystyy
ajamaan akkuja kohti erilaista varaustilaa joka on haitallista jos ero on liian suuri.
Itselleni lyijyakkujen syklinen käyttö on erittäin vastenmielistä enkä ole
ketään sellaiseen kehottamassa vaikka edellisestä sen vaikutelman saisikin. Aloittaja
ja tietääkseni monet muut vaan sellaista harrastanevat joten olkoon tämä paremminkin ohjeeksi
haittojen vähentämiseksi.
Mutta tämä sitten....
Ainoa mikä tuossa ainakin meikäläistä mietityttää on että akullahan ei tunnetusti ladata akkua 
Eli se lyijyakku tarttee tietyn latausjännitteen latautuakseen ja se on jonkin verran enempi mitä täydenkään akun napajänite on => se rinnalle kytketty tyhjempi akku siis vain tyhjentää sitä täydempää, latautumatta kuitenkaan itse koskaan
- Kyllä akku lataa akkua, pienillä jännite-eroilla lataus (kuin purkukin) on hidasta
mutta mitään kynnystä ei ole. (Sellaista jonka maallikko voisi todentaa...)
Luovuttavan akun lähdejännite vaan on oltava korkeampi.
- "latautumatta kuitenkaan itse koskaan".... tämä on niin täysin vastoin kaikkea mitä
lyijyakkujen kemiasta tiedetään että nyt olisi tarkentamisen paikka. Väärinkäsitys
eli jotain muuta yllättävää....?
- Juuri tällaisessa tilanteessahan sekä purun että latautumisen hyötysuhde on kaikkein
korkein. Ensinnäkin kemiallinen eli virtahyötysuhde on sitä parempi mitä hitaampi
lataus (pätee myös purkuun), tässä ollaan lähellä 100%:a. Toisekseen jännite-ero
lepotilaan on aivan minimaalinen, siten myös jännitehyötysuhde on jokseenkin täydellinen.
Käytännön lataus tai purkutilanteissa ei koskaan päästä tällaisiin hyötysuhteisiin
mutta jos energiahyötysuhde on tärkeä niin perussääntö on sama: lataa ja pura hitaasti
ja jos voit niin käytä suurempaa akustoa (jolle kuorma/latausvirtasi on suhteessa
pienempi), pääset samalla lähemmäksi nimelliskapasiteett
ia ja syklisyvyys pienenee.