Ilmeisesti tarkoitetaan lähinnä harrastuspuolta 
Aloitimme vaimoni kanssa leirintämatkailun 60- luvun lopulla, kun hankittiin ensimmäinen rättisitikka. Sillä seikkailtiin laajalti Venäjällä Mustalle merelle asti; samalla sai harrastaa vapaaehtoisesti opiskeltua venäjän kieltä. Kielellä pärjäsi muissakin N-liiton alistamissa maissa, joten reissasimme niissäkin paljon.
Kesäkuussa -73 silmiini osui Repinon leirintäalueella suomalaisporukan matkailuväline, mistä kokemuksesta sitten tuli käännekohta. Sitikkaihmisinä ihastuimme ajatukseen, että Citroenin Caminat olivat kuin tehtyjä retkeily- ja matkailukäyttöön. Sopiva löytyi vasta -74 syksyllä ja oli telttailun jälkeen mahtavaa yöpyä lämmitettävissä sisätiloissa, missa 2+2 hengelle oli "ruhtinaallisesti" tilaa ja kaikki tarpeelliset faciliteetit. 4 v myöhemmin valmistui omavalmisteena 1,2 m pidennetty ja 12 cm korotettu Camina, mihin rakensin likimain kaikki nyk. m- autoissa yleiset varusteet, mm. Primus vesikeskuslämmitys lämmönvaihtimineen, eristys 60 mm polyuretaania, lämpölasit, korin alapuoliset isot vesi- ja jätevesisäiliöt, suihku,kunnon av-laitteisto, vuodetilat 4-5, ym ym. (Auto on nykyisin eräällä Porin suunnan harrastajalla).
Tällä Camionetella koluttiin n. 20 v aikana koko Eurooppa ja paljon Aasiaa (paitsi Albania, mikä vieläkin harmittaa) ja mentiin syvemmälle Venäjälle ja muualle itäblokkiin. Välillä tosin käytettiin Trans Siberian junaa Kiinaan ja rättäriä kun ajettiin USA:n ja Meksikon lävitse rannalta rannalle lapset mukana. Saudi Arabian projektien aikana teimme kesälomilla Camionette- matkoja mm.Nord Kapiin, lennettiin Japaniin ja Filippiineille. Islantiin tehtiin leirintämatka Citroen CX:llä. Mm. USA:ssa, AUS ja NZ:ssa käytettiin vuokrattua m- autoa.
90- luvun aikana teimme m- autoilun lisäksi useita pitkiä lentomatkoja, mm. 2 itse suunniteltua m- ympärimatkaa, joissa oli mukana joku "pääkohde", kuten 3 viikon Indonesian kiertomatka, Etelämeren saaret ja AUS ja NZ . Aasiaan ja Etelä- Amerikkaan tehtiin laajoja lento-kiertomatkoja osin omavalmisteina, mutta myös käyttäen matkatoimistojen palveluja, mm. Olympian.
2000- luvulla matkustelu on ollut hieman rauhallisempaa. Siirryimme tehdastekoiseen m- autoon, jolla on pääasiassa reissattu puuttuvissa- ja suosikkikohteissa. Kaiken aikaa on käyty 2-3krt/v myös Suomen Lapissa, joka ei koskaan petä. Rantalomat eivät ole oikein koskaan kiinnostaneet. Sensijaan vähän eksoottisemmat kohteet, kuten Mongolia, Tiibet, Niilin risteily, Kuuba, Pohjois- Korea, Silkkitie ja eläinsafarit, joissa voi käyttää siirtymiin paljon suosikkivälinettä, junaa.
Tiivistetty luettelo voi näyttää vähän skitsolta, mutta resissaamisesta on jäänyt vain hyviä muistoja. Elämänkokemuksiin käytetty raha on mennyt oikeaan tarkoitukseen. Kielitaidolle ja valmistelutyölle on saanut katetta. Taidot monisärmäisen maailman ymmärtämisessä ovat aivan eri asteella kuin silloin jos olisimme vain käyneet rantakohteissa tai pysytelleet Suomessa. Ihmisen pitää pyrkiä toteuttamaan asioita, joita ilman ei halua olla. Kokemuksilla ja muistoilla ei ole arvoasteikkoa eikä niitä voi vertailla. Tärkeintä on, mikä itseä liikuttaa.
Elämän onnellisuus tai tasapainoisuus ei edellytä matkailua. Hän, joka haluaa ja liikkuu avoimin silmin, jää ihmettelemään, miksi pahaisen savimajan pölyissä asuva rutiköyhä perhe, joka ei edes tiedä mitä illalla suuhunsa pistää, tuntuu olevan ihan oikeasti tasapainossa itsensä ja luonnon kanssa. Hän myös huomaa, että kaikki ihmiset kaikkialla haluavat tulla kohdelluiksi oikein ja ihmisarvoisesti.
Aloitimme vaimoni kanssa leirintämatkailun 60- luvun lopulla, kun hankittiin ensimmäinen rättisitikka. Sillä seikkailtiin laajalti Venäjällä Mustalle merelle asti; samalla sai harrastaa vapaaehtoisesti opiskeltua venäjän kieltä. Kielellä pärjäsi muissakin N-liiton alistamissa maissa, joten reissasimme niissäkin paljon.
Kesäkuussa -73 silmiini osui Repinon leirintäalueella suomalaisporukan matkailuväline, mistä kokemuksesta sitten tuli käännekohta. Sitikkaihmisinä ihastuimme ajatukseen, että Citroenin Caminat olivat kuin tehtyjä retkeily- ja matkailukäyttöön. Sopiva löytyi vasta -74 syksyllä ja oli telttailun jälkeen mahtavaa yöpyä lämmitettävissä sisätiloissa, missa 2+2 hengelle oli "ruhtinaallisesti" tilaa ja kaikki tarpeelliset faciliteetit. 4 v myöhemmin valmistui omavalmisteena 1,2 m pidennetty ja 12 cm korotettu Camina, mihin rakensin likimain kaikki nyk. m- autoissa yleiset varusteet, mm. Primus vesikeskuslämmitys lämmönvaihtimineen, eristys 60 mm polyuretaania, lämpölasit, korin alapuoliset isot vesi- ja jätevesisäiliöt, suihku,kunnon av-laitteisto, vuodetilat 4-5, ym ym. (Auto on nykyisin eräällä Porin suunnan harrastajalla).
Tällä Camionetella koluttiin n. 20 v aikana koko Eurooppa ja paljon Aasiaa (paitsi Albania, mikä vieläkin harmittaa) ja mentiin syvemmälle Venäjälle ja muualle itäblokkiin. Välillä tosin käytettiin Trans Siberian junaa Kiinaan ja rättäriä kun ajettiin USA:n ja Meksikon lävitse rannalta rannalle lapset mukana. Saudi Arabian projektien aikana teimme kesälomilla Camionette- matkoja mm.Nord Kapiin, lennettiin Japaniin ja Filippiineille. Islantiin tehtiin leirintämatka Citroen CX:llä. Mm. USA:ssa, AUS ja NZ:ssa käytettiin vuokrattua m- autoa.
90- luvun aikana teimme m- autoilun lisäksi useita pitkiä lentomatkoja, mm. 2 itse suunniteltua m- ympärimatkaa, joissa oli mukana joku "pääkohde", kuten 3 viikon Indonesian kiertomatka, Etelämeren saaret ja AUS ja NZ . Aasiaan ja Etelä- Amerikkaan tehtiin laajoja lento-kiertomatkoja osin omavalmisteina, mutta myös käyttäen matkatoimistojen palveluja, mm. Olympian.
2000- luvulla matkustelu on ollut hieman rauhallisempaa. Siirryimme tehdastekoiseen m- autoon, jolla on pääasiassa reissattu puuttuvissa- ja suosikkikohteissa. Kaiken aikaa on käyty 2-3krt/v myös Suomen Lapissa, joka ei koskaan petä. Rantalomat eivät ole oikein koskaan kiinnostaneet. Sensijaan vähän eksoottisemmat kohteet, kuten Mongolia, Tiibet, Niilin risteily, Kuuba, Pohjois- Korea, Silkkitie ja eläinsafarit, joissa voi käyttää siirtymiin paljon suosikkivälinettä, junaa.
Tiivistetty luettelo voi näyttää vähän skitsolta, mutta resissaamisesta on jäänyt vain hyviä muistoja. Elämänkokemuksiin käytetty raha on mennyt oikeaan tarkoitukseen. Kielitaidolle ja valmistelutyölle on saanut katetta. Taidot monisärmäisen maailman ymmärtämisessä ovat aivan eri asteella kuin silloin jos olisimme vain käyneet rantakohteissa tai pysytelleet Suomessa. Ihmisen pitää pyrkiä toteuttamaan asioita, joita ilman ei halua olla. Kokemuksilla ja muistoilla ei ole arvoasteikkoa eikä niitä voi vertailla. Tärkeintä on, mikä itseä liikuttaa.
Elämän onnellisuus tai tasapainoisuus ei edellytä matkailua. Hän, joka haluaa ja liikkuu avoimin silmin, jää ihmettelemään, miksi pahaisen savimajan pölyissä asuva rutiköyhä perhe, joka ei edes tiedä mitä illalla suuhunsa pistää, tuntuu olevan ihan oikeasti tasapainossa itsensä ja luonnon kanssa. Hän myös huomaa, että kaikki ihmiset kaikkialla haluavat tulla kohdelluiksi oikein ja ihmisarvoisesti.
