Aihe: Anteeksi pyytämisen vaikeus.

  Tuolla kaduilla ja kaupoissa monet pyytää anteeksi, josko hiha hipaisee.
  Minä aika vähän osaan ja harrastan näitä nettikeskusteluja, kun vasta yli kuusikymppisenä aloitin. Olen kuitenkin pitkään ihmetellyt yhtä asiaa?
  Miksi nettikeskusteluissa tuo anteeksi pyytäminen on perin harvinaista? Vaikka joku ilmoittaakin loukkaantuneensa jostain kommentista?
  Puolustetaan vain omaa ainoaa oikeaa näkökantaa.

Usein syy pyytää anteeksi oikeassa elämässä on helppoa ja tilanne ns päällä. Ollaan kasvotusten toisen osapuolen kanssa ja anteeksipyyntö on luontevaa.
Netissä ollaan ihan eri maailmassa ja jos on esittänyt mielipiteen joka ei toista miellytä ei siinä ole syytä anteeksi pyydellä. Ajatustenvaihdosta on kuitenkin kyse ja ei mitenkään voi varautua antamaan anteeksi jokaista kirjoittamaansa koska joku muu on eri mieltä. En usko monenkaan kirjoittavan mielipiteitä tarkoituksena halventaa toista ja lukijan ehkä kannattaa harkita onko asia suunnattu henkilökohtaisesti häntä vastaan vai onko kyseessä mielipide muitten joukossa.
Lisäksi moni aihe voi olla toisille arkipäiväinen keskustelunaihe ja toisille tabu.

Ei keskustelua syntyisi jos ei mielipeteitä voisi tuoda julki ja vielä odotetaan anteeksipyyntöä jos joku on eri mieltä asiakeskustelussa

Niinpä Yrjö !

Ihmeellinen ja kova on tämä some.  Jotenkin osallistujista tulee pökkelöitä, siis sellaisia tunteettomia konekirjoittaja joille kirjoitettu ja lähetetty teksti on vain jotain.  Asia lienee yksinkertainen ja itsestään selittyvä, ei ole kontaktia.  On vain teksti.

Ja kirjallinen muoto on varmasti myös yksi anteeksipyytämisen este, sillä tuohan on silloin kirjallisesti anteeksi pyydetty = monta astetta "virallisempi" kuin suullinen, olkoonkin että paikkana on joku nettifoorumi. Ja lisäksi netissä tuohon kirjoitukseen, siis myös anteeksipyyntöön, voidaan myöhemmin viitata, lainata, jne. => en yhtään ihmettele että tuo voi olla joillekin hankalaa, sillä eipä se ihan helppoa ole itsellekään, edes suullisesti

Tässä siis erottelen tuollaisen kaupassa tuuppimisen anteeksi/sori ihan tyystin toisen loukkaamisesta ja siihen liittyvästä aidosta anteeksipyynnöstä

Asia lienee yksinkertainen ja itsestään selittyvä, ei ole kontaktia.  On vain teksti.

Tästä samasta syystä sähköposti on yksi vaarallisimmista kommunikoinnin muodoista, kirjoitetun tulkinta kun tapahtuu aina siellä lukijan omassa päässä ja se ei todellakaan aina ole sama kuin kirjoittajan omassa päässä ollut tarkoitus

Totta turiset, Yrjö. Somessa on turhan helppoa provosoitua ja samantien antaapalaa.

Anteeksi ei tarvi hyvästä keskustelusta pyytää, mutta aika helposti monella foorumilla keskustelu karkaa ilkeäksi ja ivalliseksi, sellaiseksi mitä kasvotusten ei niin herkästi sanotakaan.

Useinkin kirjoittaessani olen huomannut, että ei meinaa millään "mennä mihinkään".  Yhteydet tökkii ja netti ei vaan toimi. Jonkinlaisena etiäisenä olen ajatellut, että olkoon, ehkä oli tarkoituskin etten onnistu. Noo, tämä menivähän ohi, mutta ehkä ei ihan.. jouduin miettimään kannattaako julkaista.

Niin taas Yrjö, jos viittasit aloituksellasi keskusteluun, jota edelleenkin käydään, on tämä aloituksesi hieman kömpelö avaus.  Sanoismpa jopa väärässä paikassa.
Se nimittäin köpöttelee puujalallaan huonoa vauhtia ja on muutenkin suuntaviittana väärälle raiteelle.  Siis keskusteluna.  Siis jos sitä tarkoitat mitä luulen, olisit laittanut sen sinne minne se kuuluu, toiseen ketjuun.

Olis ymmärretty puhtaammin.

No seurataan miten Wine anteeksipyynnön tekee?

Aloituksen kassajonossa hipaisu / anteeksi ei ole anteeksipyyntö, vaan ... savoksi sanottuna ... oho!

Sillä voi välttää puukoniskun.

Anteeksipyytäminen on helppoa kun ymmärtää tehneensä jotakin jonka vuoksi on aiheelista pyytää anteeksi. Jos anteeksipyyntöä ruvetaan kärttämään oman, lievästi sanottuna ihmeelisen tulkinnan perusteella, kyllähän se silloin yleensä jää saamatta.

Niin taas Yrjö, jos viittasit aloituksellasi keskusteluun, jota edelleenkin käydään, on tämä aloituksesi hieman kömpelö avaus.  Sanoismpa jopa väärässä paikassa.

 

  Olen kuitenkin pitkään ihmetellyt yhtä asiaa?
  Miksi nettikeskusteluissa tuo anteeksi pyytäminen on perin harvinaista? Vaikka joku ilmoittaakin loukkaantuneensa jostain kommentista?

  Tämä viimeinen palautti muistini pätkittäin.
  Toivon että tätä ei "keskusteltaisi" lukkoon/hiekkalaatikkoon.
  Itse ajattelin osallistua nuukasti tähän keskusteluun.

No Yrjö ja muut, kyllä minulta anteeksipyyntö syntyy hyvinkin helposti ja aidosti.  Kerroppa ensin oliko avauksesi tarkoitettu ihan puhtaasti anteeksi pyytämisestä keskusteltavaksi, vai tuohon alkoholikeskusteluu nko viittasit ?

Siinä oli ajatukseni ja vastaukseni pointti.

Onko anteeksipyytäminen vaikeampaa kuin kiittäminen vai päinvastoin?

No Yrjö ja muut, kyllä minulta anteeksipyyntö syntyy hyvinkin helposti ja aidosti.  Kerroppa ensin oliko avauksesi tarkoitettu ihan puhtaasti anteeksi pyytämisestä keskusteltavaksi, vai tuohon alkoholikeskusteluu nko viittasit ?

Vaaditaanko anteeksipyyntöön perusteluja loukatulta? Jotta anteeksipyynnön helppous ja aitous toteentuu.

Se, viittaako avaus alkoholikeskusteluu n, ei pitäisi vaikuttaa asiaan.

Mutta ajankohtainen avaus tälläkin palstalla. Törkykirjoittelu, loukkaukset, perättömyydet, yms. kasvaa koko ajan nettikeskusteluissa .

https://encrypted-tbn3.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcS777uF0ZaT-vBuLG8Um-Alt3FG_WxFewDbXvLF-wE-Yvw6FwC3RA

Retkeilijä, ei vaadita, enkä niin tehnytkään. 

Halusin kohdistaa Yrjön viestitarkoituksen selventääkseni itselleni mitä hän tarkoitti avauksellaan.  Jos ja kun huomaan olleeni väärässä, toki pyydän anteeksi ajatuksiani.

Asian vilpittömyyden voi todeta tästä vastauksesta ;

"Niinpä Yrjö !

Ihmeellinen ja kova on tämä some.  Jotenkin osallistujista tulee pökkelöitä, siis sellaisia tunteettomia konekirjoittaja joille kirjoitettu ja lähetetty teksti on vain jotain.  Asia lienee yksinkertainen ja itsestään selittyvä, ei ole kontaktia.  On vain teksti."

Tarkkaillaanpa itseämme kun aloitamme kirjoittamisen someen.
Eiköhän silloin aloittaessa tunne olevansa oikealla asialla ja kirjoittavansa vain oikeaa ja totuudellista asiaa.  Sitten kun joku katsoo asiaa toisesta kulmasta ja tuo siihen lisänäkökannan (asiallisesti) ei se oma aloitus olekaan enää niin fiksua kuin alunperin kirjoittaessa.  Tuttua?

Tarkkaillaanpa itseämme kun aloitamme kirjoittamisen someen.
Eiköhän silloin aloittaessa tunne olevansa oikealla asialla ja kirjoittavansa vain oikeaa ja totuudellista asiaa.  Sitten kun joku katsoo asiaa toisesta kulmasta ja tuo siihen lisänäkökannan (asiallisesti) ei se oma aloitus olekaan enää niin fiksua kuin alunperin kirjoittaessa.  Tuttua?

Tuttua noinkin päin mutta sehän on yksi kirjoituksien tarkoitus. Vatvoa ja vääntää asiaa eri kantilta katsottuna. Yhtä hyvin voi pysyä siinä omassa alkuperäisessä kannassa.