Aihe: Omakotitalo vai kerrostalo?

Joskus olen kuullut määritelmän, että tontti pitää olla niin suuri, että pystyy selvin päin kuseskelemaan mihin suuntaan tahansa naapuria häiritsemättä. Kännissähän sillä ei ole niin väliä.

Minen pysty, ei ole pihassa paikkaa, johon ei jostain naapurista näkisi. Niinpä autotallissa on pisuaari. 

Pimiällä saatan pisuta tuijan juureen takapihalla, silloin ei kukaan huomaa.

Joskus olen kuullut määritelmän, että tontti pitää olla niin suuri, että pystyy selvin päin kuseskelemaan mihin suuntaan tahansa naapuria häiritsemättä. Kännissähän sillä ei ole niin väliä.

Eikö se ole niin, pieni ei näy ja isoa ei tarvitse hävetä.
Katselkoot naapurit muualle, jos ei ilkee kahtoo. Ja jos kahtoo, niin varmaan tarpeeseen kahtoo.

vajaan 100 neliön kerrostaloneliö

Omakoti asuja ehdottomasti. 24 ensimmäistä vuotta  3 ha tontilla nykyisin 2,6t M2 tontilla 20v. Autot, vaunu, kärry, mopot ja muut romppeet mahtuu omalle tontille.

Noo ja Jou, omakotitalossa.  52 rak. vennamolainen joka peruskorjattu.  160 m2 Mrs:n kanssa kahteen pekkaan, tontti 8600 m2.  Jorwagonille oma pilttuu, samoin hra Toyoda:lle, verstastilaa, puuliiteri ja " huluwatunwara " - tilaa 100 m2, Walehtelijoiden Klubin Päärakennus tontilla, ja griilkados.
Ei sitä kuulkaa ossais ennää ahtaissa asuakkaan.

Puutarhasta tulossa juttua blogiin, olkaahan kuulolla!

Winemaker

Rivarikolmio sekä sauna. Pieni yhtiö 9 asuntoa. Ennen asuttiin ok-talossa, mutta kun muksut muutti pois kotoa, niin se myytiin ja ostettiin tämä. Riittää hyvin meille kahdelle.

Ja mukava yhtiö, kun isännöitsijä ei ole kertaakaan tullut sanomaan mulle mitään. Olen nimittäin 12 vuotta ollut siinä hommassa! Maaseudun rauha ympärillä, kirkolle noin 5 km. ja kaupunkiin noin 10 km. Mukava asua täällä.

Me asustellaan kerrostaloasunnossa .

Hyvä puoli on se, että vaunulle lähteminen tuntuu aina houkuttelevalta, ja aina ehtii kun ei ole pihoja tai kiinteistöä hartiavoimin hoidettavana

Omakotitalossa ilman muuta.Siipan kanssa asuttu kerrostalossa 8 vuotta ja maalaispojalle oli jo ihan liikaa.
Nyt on naatittu.
Sitä en tiedä miten käypi kun ollaan eläkkeellä???

Asutaan vanhassa omakotitalossa( kivitalo) jossa on 120 kerrosneliöta kolmessa kerroksessa, joista asuinkäytössä kaksi kerrosta. Kun myyn talon niin tästä saa iso perhe hyvän talon. Ylin kerros helposti rakennettavissa asuinkäyttöön ilman lupia. Luvat on 308 neliöön.
Lisään tähän, että talo on velaton.

Omakotitalossa on asuttu aina joten kun oli oman asunnon aika niin valinta oli ilmanmuuta omakotitalo.

Toivottavasti mielenkiinto pysyy myöhemminkin asua omakotitalossa ja varsinkin kunto sellaisena jotta jaksaa sitä ja pihaa hoitaa.

Viimeiset reilu parikymmentä omakotitalossa(pankin talkkarina).Nyt vanhassa rm-talossa muutaman kivenieiton päässä Oulun keskustasta.

Postilaatikko seisoa möllöttää portin pielessä, kiinnitettynä talon väreillä somistettuun katokseen. Asuinperällämme on vielä perin hiljaista. Ihmiset vasta heräilisivät. Venyttelisivät mokomat lämpöisissä vuoteissaan ja vain kaukaiselta ohitustieltä kantautuu sen tutuksi käynyt humina. Talven jäljiltä on postilaatikon ympäristö kirjailtu koiranulkoiluttajie n jättämillä jätöksillä. Tänä aamuna se ei pystyisi harmittamaan. Sinne saisivat pökäleet maatua ihan omia aikojaan, kohta kasvavan aluskasvillisuuden sekaan.  Kuinka monta viheliästä kuukautta menikään työnnellessä lumia aura-auton edeltä ja useimmiten tuplaraskasta sen jälkeen. Kuinka turhauttavaa oli usein omaa portinpieltään avata kun tiesi aura-auton sen kohta tukkivan. Nyt valtavista lumimääristä ei ole paljoa jäljellä, mitä nyt mustanpuhuvat rippeet ojan pohjalla.
Otan lehden ja imen kevätaamun rauhaa sisuksiin. Mihinkään ei ole hoppua. Varmuus kauan odotetusta lähdöstä täyttää joka sopukan. Hymähtelen oikein ääneen sitä pistoksissa oloa joka näitä reissuja edeltää. Tätä päivää ei pystyisi enää mikään pikkuseikka pilaamaan. Sataisi vaikka saaveja taivaalta ja sekin tuntuisi vain hyvältä.
Käryttelen samalla päivän ensimmäiset syöpäsavut ja katselen lintukodon omaista nukkumalähiötämme. Asumme pienen kalastajakylän laitamalla ja vieläpä sen vanhan asujaimiston takimmaisessa perukassa. Tien toisella puolen rehottaa syvänvihreää metsää. Miten hienolta voikaan tuoksua sateen perästä. Pitkään sai luonto sadetta odottaa. Viikkotolkulla idästä puhkunut tuuli, yhdistettynä jatkuvaan aurinkoiseen ahavaan tahtoi saattaa kaiken ihan karrelle. Eilen aamulla viimein tyyntyi. Tuuli piti tuumaustaukoa. Päivemmällä nousivat tummat pilvet merestä. Hiljalleen alkoi illan suussa ripsiä ja lännestä käsin muutti taivas muotonsa mustaksi. Nukkumaan käydessä piiskasi rankkasade jo ikkunanpieliäkin ja pitkään kuuntelin sen kumisevaa rummutusta kuistin kattoon. Vasta nyt, kunnollisen sateen perästä voi kevät kunnolla aloittaa. Vasta turpoisivat puissa silmut, heräisi maa ja alkaisi mannut hennosti viheriöidä. Sillä niinhän se on aina oleva. Vasta kunnollinen sade tuo sen oikean kevään.
Yhtä nopeasti kuin se sade tuli on se myös mennyt. Ainoastaan kimmeltävät pisarat naapurin puiden oksilla muistuttavat sateen tervetulleesta käynnistä. Samanlaista järeää petäjikköä oli omammekin talomme pohja, ennen kuin sen asuinpaikaksi raivasin. Tonttimme yläpuolella, hieman sivummalla on vähällä käytöllä oleva kesäpaikka. Mökin omistaa ulkomailla asuva vanhempi leski ja käy paikalla korkeintaan kerran kesässä. Siinä se on Suomalaiselle luonteelle sopiva naapuri. Tönkkösuoraan sanottuna, ompi täyden kympin arvoinen. Kun hänen tontilla kasvaa vielä kaunis puolukalla ja mustikalla kirjavoitu tukkimetsä ei voi löytyä parempaa väliä. Vain pohjoisen suunnalta ahdistaa uusi lähinaapuri.
Entinen kerrostaloelämä palautuu jostain liki, se puistattaa nykyiseen oppinutta. Kai sitä varsin tyytyväinen silloin ennemminkin oli. Nyt mennyt tuntuu kaukaiselta enkä sellaiseen asumismuotoon haluaisi enää koskaan palata.
Kummallinen tuo ihmisen luonto, ainakin minulla. Heti jos onni alkaa vähänkin kurkkia, sitä odottaa jotain ikävää tapahtuvan. Mitä jos tästä kaikesta joutuisi luopumaan? Kaihertaa väkisinkin liki. No olkoon niin jos on ollakseen, mitä niitä etukäteen suremaan? Kunpa joskus oppisin elämään vain tässä ja nyt päivässä ja nauttimaan siitä mikä on suotu.

Tapani ... miten osuvasti sanoitkaan , kun onni tuntuu oikein tuol sydänjuuris asti niin pelkää , et koht joutuu siit tunteest luopumaan ... niin se vaan tuntuu täälläkin , mut nautin jokaisesta aamusta , jonka saan suhtkoht terveenä nousta ja akkunoista katsoa luijan luomaa kauneutta .. kunpa vaan osaisin siitä olla aina kiitollinen , niin se on.. kel onni on hän sen kätkekööt , jot ollaan vaan ja myhäillään  ...

Kerrostalossa helppoa ja huoletonta asumista.
En haikaile edes kesämökkiä.
Kaikki pihahommat liippaa liian lähelle ammattia eikä innosta vapaa-ajalla.

Kaikki pihahommat liippaa liian läheltä omaa työtä eikä innosta pätkääkään...