Aihe: Renault Master -retkeilyautoprojekti

Kävin tänään iltapäivällä vuosikatsastuksessa (katsastusaika 14.6.-14.10.). Olin lykännyt katsastusta kun tarkoitus oli että samalla kun käyn vuosikatsastuksessa teen myös muutoskatsastuksen matkailuautoksi.

Sähköasentajan flunssan takia loppuviikolle sovittu sähkökeskuksen asennus (pääkytkin, vikavirtasuoja ja automaattisulake) tehtiinkin vasta tänään ja mökillä kun oltiin ei ollut tulostinta tarkastuspöytäkirja n tulostamiseen. Sähkökeskuksen ympärille en ehtinyt rakentaa seinäverhoilua ja  pöytää istuinryhmään (sähkökeskus kuljettajan istuimen takana seinässä  kahden istuttavan penkin edessä). Näin ollen muutoskatsastusta en voinut tehdä ja ajoin vähän epävarmana katsastukseen.

Katsastus sujui aluksi hyvin. Oikea lähivalo näytti liian ylös ja siitä tuli korjauskehotus. Sitten katsastusmies nosti autonosturilla auton ylös, että pääsi tarkastamaan alustaa. Raidetangon päissä totesi olevan ihan vähän väljyyttä mutta siitä ei tullut korjauskehotusta tai hylkyä. Sitten hän nosti vielä autoa akseleista parikymmentä senttiä ja silloin kolahti ja katossa kiinni oleva nosto-oven alumiinikisko alkoi heilua. Luulin, että kisko osui auton kattoon mutta se osuikin heti ohjaamon takana olevaan katon tuuletusventtiilin hattuun, joka lensi vähän matkan päähän auton katolle. Auto laskettiin alas ja todettiin että venttiilin hattu, joka on neljällä muovitapilla kiinni venttiilinrungossa oli rikki. Yksi tappi oli säilynyt ehjänä ja kolme katkennut ja tappi jäänyt venttiilirungon reikiin katkenneina.
Katsastusmies pyysi tuomaan laskun heille uusimisesta.
Auto on noin 260 cm korkea ja venttiilinhattu noin 10 cm korkeudella katosta eli noin 270 cm korkeus hatun kohdalla. Katsastushallin korkeus sinänsä oli riittävä.  Tilaa jäi reilu puolimetriä auton ja hallin katon väliin mutta hallin nosto-ovien mekanismi on kiinnitetty kattoon ja oven liukukiskot ovat noin 50 cm katon alapuolella ja oli huonoa tuuria, että tuuletusventtiili oli juuri poikittaisen tukikiskon kohdalla.
 
Katsastusmies oli vilkaissut tavaratilaan (väliseinä poistettu ja tilalla kangasverho) kun ajovalot osoittivat liian ylös hän katsoi mitä kuormaa tavaratilassa on. Neuvoteltuaan toisen katsastajan kanssa hän tuli siihen tulokseen, että katsastus pitää keskeyttää. Siinä vaiheessa tuli mieleen tämä tapaus http://karavaanari.org/index.php/topic,12439.0.html.

Kesällä olin käynyt kysymässä katsastusmiesten mielipidettä mm. sänkyjen koosta ja samalla olin kysynyt voiko keskeneräisellä matkailuautolla ajaa vaikka autossa on kiinteä sohva/sänky ja lisäistuimet kahdelle hengelle turvavöineen ym. ja auto on rekisteröity kolmen hengen pakettiautoksi. Totesivat silloin, että pakettiauto on kuorman kuljettamista varten eli voin ajaa huoletta keskeneräisellä matkailuautolla.

Tarkastuskorttiin katsastusmies kirjoitti ”Hylätty. Ajoneuvon tunnistus, Rekisterimerkinnät, rekisteritiedot eivät vastaa ajoneuvoa, matkailuautovarustu s”
Lisäksi korjauskehoitus oikean lähivalon suuntauksesta.

Eipä siitä muuta seurannut kuin että auto pitää jälkitarkastaa samalla kun tehdään muutoskatsastus matkailuautoksi.
Tarkastuskortissa lukee ”Jälkitarkastuksesta peritään jälkitarkastusmaksu 0,00€ tällä asemalla. Jälkitarkastus suoritettava viimeistään 16.11.2015.”

Nyt on kuukausi aikaa rakentaa auto valmiiksi.

Onko muuten tällaiseen tuuletusventtiiliin saatavilla tuota hattua erikseen.

Kaman tuotenumero K44-04

Päivitetäämpä vähän rakennusvaiheita. Ohjaamossa tein äänieristyksiä. Noise Killerillä käsittelin lattian, astinlaudat ja pyöräkotelot ja liimasin myös 10mm äänieristysmaton ja sen päälle alkuperäiset matot paikoilleen.



Seuraavana oli vuorossa tuuletusventtiilin ja kattoluukun asennus lasikuitukattoon.






Sähkön sisäänotto on kuljettajan oven takana.


Lattiaan laitoin 70mm SPU-levyn ja 10mm vanerin sen päälle. Mitään koolausta en laittanut. Kuljettajan istuimen taakse tulee 2-h istuin. Sen kohdalle en laittanut SPU-levyä. Liimasin istuimen kiinnitystä varten alumiiniprofiililev yn lattiaan ja parilla pultilla varmistus lattain läpi. Istuimenrungon kiinnitin pulteilla alumiiniprofiiliin. Sen päälle tuli 30mm SPU-levy eristeeksi.

Laitetaanpa tähän väliin muutama kuva miten meistä tuli karavaanaareita. Ostimme syksyllä 1985 nykyisen talomme, puolikkaan rintamamiestaloa, ja 1949 rakennettu talo oli alkuperäiskunnossaa n, joten melkoinen pintaremontti ja keittiön ym. nykyaikaistaminen oli edessä. Ostin remonttia varten  Transportterin vm-73. Sillä tuli tehtyä perheemme ensimmäinen noin viikon automatka Ahvenanmaalle saaristolautoilla ja välisaarilla yöpyen.

Tein volkkariin moottorikopan jatkeeksi vanerista irrallisen sängyn ja pöydän. Peräosassa oli pari Elfa-koria säilytystiloiksi. Keittimenä oli trangia ja jääkaapin korvikkeena kylmälaukku.
Myin auton pois remontin valmistuttua mutta ajatus matkailuauton rakentamisesta jäi kytemään.

Keväällä 1990 näin autoliikkeen pihassa Renault Traficin (vm-1985) korotetun mallin, jota käytiin vaimon kanssa katsomassa ja koeajon jälkeen päätimme, että tästä rakennamme meille matkailuauton.




Renault eristettiin ruiskuttamalla polyuretaania lattiaan, seiniin ja kattoon. Seinät ja katto verhoiltiin Matkaajan vaaleanpunaisilla vanereilla ja kalusteet rakensin myös Matkaajan paikallisen jälleenmyyjän kautta hankituilla vanerilevyillä, joiden väliin oli liimattu ohut styrox. Myös verhoilukankaat olivat Matkaajan mallistoa.
Lämmittimeksi asennettiin Truman 5000 ja takakeittiössä oli kaksiliekkinen Cramerin liesi pesuallas yhdistelmä ja Electroluxin jääkaappi. Vessana oli pieni Portapotti, joka oli istuinlaatikon sisällä. Etuistuimksi vaihdettiin Chevrolet Astron istuimet ja oikean puoleinen istuin oli kääntyvä. Parivuode tehtiin pitkittäisestä sohvasta ja sen yläpuolella oli tyttärelle seinälle taitettava vuode. Auto oli rekisteröity kuudelle (kaksi etuistuinta, 3h sohva ja yhden istuttava vanerilaatikko, jossa oli Portapotti oli kuudes istuinpaikka). Turvavyöt oli vain etuistuimilla.
Kuvassa yllä näkyy vasemmalla istuinlaatikko, jossa Portapotti ja oikealla jääkaapin edessä näkyy vähän yläsängyn päätyä (160cm pitkä ja pianosaranalla kaksi 30cm leveää rimalevyä runkona ja siihen tarranauhoilla kiinnitetty 10cm vaahtomuovipatja).


Auto oli näppärä viikonlopun retkiin mutta pidemmillä matkoilla vähän kyllästytti iltaisin sänkyjen levittäminen ja petivaatteiden esille kaivaminen istuinlaatikosta ja sama operaatio toisinpäin aamulla. Keväällä 1992 ostimme Sprite Alpinen Traficin perään. Kesällä 1992 teimme tällä yhdistelmällä pitkän Ruotsin matkan ja matkailtiin paljon kotimaassa. Traficista luovuimme 2000-luvun alkuvuosina. Sen jälkeen Alpinea vedettiin henkilöauton perässä enimmäkseen muihin harrastuksiin liittyen. Leirintäalueilla ei juurikaan yövytty.

Tässä nykyinen ranskalainen Caravelair la Bamba -vaunu ja samaa vuosikertaa (2002) oleva Megane Itä-Suomen matkalta kesältä 2011. Kuva on muistaakseni Tuusniememen satamassa olevalta leirintäalueelta Viihdekeskus HojoHojosta.
Kuvassa oleva pyörä on myös ranskalainen. Kymmenvuotias (vm 2005) hiilikuinen Look, jolla olen ajenut noin 80.000 huoletonta kilometriä, huoltokulut muutaman satasen verran.
Viereisellä Meganella on ajettu noin 140.000km ja huoltokulut ovat useamman tonnin luokkaa vuosien varrella.

Päivitetäämpä vähän rakennusvaiheita. Ohjaamossa tein äänieristyksiä. Noise Killerillä käsittelin lattian, astinlaudat ja pyöräkotelot ja liimasin myös 10mm äänieristysmaton ja sen päälle alkuperäiset matot paikoilleen.

Ai perskules, varmaan tuon lisäeristyksen voisi itsekin kopin lattiaan nykertää, tuskinpa siitä haittaakaan on vaikka jo nyt on auto niin hiljainen että keskustelukin matkustajien kanssa matkavauhdissa onnistuu ihan hyvin

Vaikea sanoa mikä tuon lisäeristyksen vaikutus on mutta huima ero on siihen kun kaikki vaneroinnit ja ohjaamon ja tavaratilan väliseinä oli purettu ja ajoi moottoritienopeutta 10m3 kaikukammiossa. Radion ääni särkyi kun piti täysillä huudattaa.

Nyt kun autossa on toista kuutiota SPU-levyä ja puolitoista pakettia Ewona-villaa (käytetään myös äänieristeenä) eristeenä ja huopakangasta 7-8 neliötä niin auto on muuttunut melko hiljaiseksi.
Takaosassa lähellä pyöräkoteloita kuuluu vielä häiritsevää rengasmelua. Pyöräkotelot on vaimennettu liimattavalla 20mm äänieristeellä, jota on kaksi kerrosta. Ehkä teen vielä vanerikotelot ja täytän ne Ewonalla niin saisi vielä rengasmelua vähenemään. Kuskin takana olevassa istuimessa istuvan kanssa puhuminen onnistuu matkavauhdissa nytkin hyvin.

Rellun ohjaamon lattiassa on alunperinkin aika paksu vaahtomuovi liimattuna lattiamattoon. Yllä yhdessä kuvassa näkyy maton vaahtomuovi taitettuna kuskin jalkatilaan. Ohjaamo oli pakettiautoksi hiljainen ennen kuin purin väliseinän.

Nuo lokasuojan taitokset ja tuon palkin vuoraat tuolla ääni-eriteellä saattaa rengasäänet vaieta aika paljon. Metallihan on hyvä äänen siirtäjä.

Palkki on vuorattu kuvan ottamaisen jälkeen äänieristeellä ja alapuoli täytetty polyurataanilevyllä . Seinävanerin alareuna on ruuvattu tuohon peltireunaan pyöräkotelon yläreunassa.

Vaikea sanoa mikä tuon lisäeristyksen vaikutus on
(Kuva piiloitettu, klikkaa tätä niin näet kuvan.)

Ja saa olla rauhassa kun kännykkä hiljenee faradihäkissä. No ei ehkä ihan mutta varmaan jonkinlainen vaikutus

Ja saa olla rauhassa kun kännykkä hiljenee faradihäkissä. No ei ehkä ihan mutta varmaan jonkinlainen vaikutus

Ei vaikutusta kännykän tai mobiililaajakaistan toimintaan vaikka auto alumiinfoliolla onkin verhoiltu joka puolelta.
Valaisinta asentaessani huomasin, että 12V sähköille tuo levyn alupinta toimisi maadoituksena.

Ja saa olla rauhassa kun kännykkä hiljenee faradihäkissä.

Enempi tuolla auton pellillä on tekemistä asian kanssa kuin tuolla ohkasella alukalvolla mitä noissa eristeissä on

Enempi tuolla auton pellillä on tekemistä asian kanssa kuin tuolla ohkasella alukalvolla mitä noissa eristeissä on

Mutta siinähän tuleekin jo kaksi kerrosta metallia. No onhan siinä ikkunat. Näissä nykymuodin liiketiloissa ja ekotaloissa tuleekin jo ongelmaa samoin selektiivilasit hankaluutena. Mutta mentiinkin jo aseman sivuraiteille.

Seinille asensin 4mm koivuvanerin ja pintaan lasikuitutapetti. Seinän yläosassa on laudat peltikaton ja lasikuituisen kattokorotuksen saumakohdassa. Tuolla ylhäällä kulkee myös sähköputkitukset. Lasikuitukorotus on jonkin verran kapeampi kuin kuin peltikaton osuus siksi seinän yläosa on 10cm kapeampi.



Kattoon liimattavan huopakankaan liiman valinta tuotti vaikeuksia. Tarraliimat ovat kalliita eikä niitä ole kiva hengittää, kontaktiliimoilla olisi asennus pitänyt saada heti paikalleen ja kankaan siirtely ei olisi toiminut.

Kokeilin ohjaamon päälle tulevan yläkaapin katon verhoilua ensin kotoa löytyneellä Kiillon seinäliimapurkin jämillä. Liima ei tullut kankaasta läpi ja sitä pystyi ohjaamaan liimauksen aikana. Huopakangas venyy aika paljon liimattaessa. Kokeilun jälkeen käytin liimaukseen Kiillon M1000 eco -vesiohenteista liimaa. Liimasin katon huopakankaan (3,2*1,4m) yksin ja vähän hankalaa se oli. Levitin liimaa noin puolen metrin pituudelta kerrallaan sekä kattoon että huopaan. Ruuvasin parilla ruuvilla aina liimatun osan jälkeen listan poikittain kattoon huopakankaan roikkuessa listan kohdalta ja taas levitin puolimetriä liimaa ja hieroin huovan kiinni jne. Hieman huopakangas lähti menemään vinoon mutta onneksi kankaan leveys riitti perään tultaessa. Reunoissa oli muutama sentti pelivaraa pois leikattavaksi.

Lattiaan laitoin laminaattia. Istuinlaatikon kohtaa lukuunottamatta homma sujui nopeasti. Etuosaan istuinlaatikon ja ohjaamon välillä nostin lattian ohjaamon lattian kanssa samaan tasoon.


Takaoven ja liukuoven reunaan asensin stucco-alumiinista taitetut listat. Kuvassa näkyy ohjaamon päällä hyllyllä Ewona-villalevy, jota on mukava käsitellä ei tarvita käsineitä tai hengityssuojaimia kuten vaikkapa lasivillaa käsitellessä.

Rakensin autoa kotipihassa maaliskuun-toukokuun aikana, jolloin sain tehtyä purkutyöt, auton puhdistuksen ja sisätilojen pesun. Sen jälkeen maalasin tavaratilan pohjan ruosteenostomaalill a ja ohjaaman lattian käsittelin Noise killerillä. Eristin asunto-osan polyuretaanilevyill ä ja Ewona-villalla. Ohjaamon lattiaan laiton äänieristematot, jotka jonkin verran myös lämpöeristeenä auttavat. Ohjaamon yläosaan laitoin polyuretaania ja Ewonaa molempia. Rakentaminen tapahtui lähinnä viikonloppuisin mutta jonkin verran arki-iltojakin tuli käytettyä.

Toukokuun puolivälissä sovimme, että talomme peltikatto uusitaan heinäkuun alussa. Toukokuun viimeisellä viikolla urakoitsija soitti ja kysyi sopiiko meille kesäkuun alku peltikaton uusimiseen. Kyllähän se sopi mutta auton rakentaminen keskeytyi ja piti ryhtyä purkutöihin.

tässä vähän tarinaa ja kuvia taloremontista off topicina:

Syksyllä 2013 talomme ympäri asennettiin salaoja. Silloin tein kymmenestä trukkilavasta portaikon. Trukkilavat kätkin terassilaudoilla. Tilapäinen rakennelma siksi, että maa painuu salaojaurakan jälkeen muutaman vuoden ajan ja koska suunnitelmissa oli talon ulkovuoren uusiminen lähivuosina. Tuosta kuvasta puuttuu vielä kaiteet ja peltikate.


Portaikko toimi hyvin parin vuoden ajan. Purin talon yhden seinän ulkuvuorilaudat, jotka olivat olleet paikallaan todennäköisesti yli 60 vuotta. Talon hirsirunko oli hyväkuntoinen eikä sitä ollut onnistuttu pilaamaan seitsemänkymmenluvu lla muodissa olleella uretaanivaahdon lisäämisellä. Lautojen alapäissä oli pyöreitä reikiä, joissa oli paikkatapit. Reijistä oli ruiskutettu uretaania lautojen taakse. Uretaani oli lähes kaikki haihtunut vuosien saatossa. Vaikka seinärakenteessa ei ollut ollenkaan tuuletusta laudat olivat hyvässä kunnossa aivan seinän alaosaa lukuunottamatta.
Sain purkutyöt tehtyä juuri sopivasti kun kattourakoitsija aloitti työnsä.

Vuodelta 1949 olevan hirsiseinän päälle naulasin tuulensuojalevyt ja sen päälle koolaukset ristiin, jotta ulkovuorilaudan taakse jäi riittävä tuuletusrako. Ulkovuorilautoja asensin samaan aikaan kun yläpuolellani katolla työskenteli parhaimmillaan kahdeksan hengen työporukka. He saivat vähän nopeammin valmista ja uusi katto oli valmis neljässä päivässä.

https://lh3.googleusercontent.com/l71lv-2WVULu4qP68WGODFB9-lOHJ-SzZ3r7XgxIE0T4Mk72Z6onzQeFdAQtr5jmPI7OJc5vsZ7Nl0a4OULTr1v7tD9yYVjO6a-A19lZo3F0w_l3IVGlDwZ2Diz1dRo_eZ3FdF4BFxZZ27PdyMhXn7ldDljz3hg8Oe-KcRlbAnki998Wj-ehH4rysMQy4RX4X1pcG8jF49nH3ikhhDYWnkVeH7Jif0Ij4ov1EpSlcvBgv7p8RcaodYPOjDau3cBg6aQWvAqF7fuJOAuyXvDSOox3Gozv3O85Gvke-GvQvpnvHPc0ipxEXGRXlIaN5EB7JZ-XjnqgF5Oxzpn5szAtltajXZHdcnC-U8S7877V-S6MD1rHA-DEfVOtARjAtZfCM-91VJtC4t9nS24CbjKSvOFGbvvS6REOufhk-1tpMb65DjYZwc9M08iTyf-WXpboIR0D1MXf1jiWirUgr1qVUOZ-fWYsthb79-OiIjM-yLNWFODSB6H_4Pd2ZVGGcfYQfEsCxffS89FPQfqxoJNpwvZF6LiQsO--woVL1i5En-eB=w1372-h914-no
Kattoa jatkettiin parilla metrillä tästä nurkasta terassia varten.

Seinälaudoituksen valmistuttua rakensin uuden terassin, joka on kooltaan noin 4,5 * 3,5 metriä. Osin uuden peltikaton alla ja puolitoista metriä pitkät valokatelevyt asensin katon jatkoksi. Näin aurinko pääsee paistamaan terassille hyvin aamusta iltapäivään asti.

Hankalampia työvaiheita oli 4,5m pitkien kattolautojen asentaminen kattoon yksin. Parit tikkaa oli käytössä ja ulko-oven yläpuolella käytin lyhyttä laudanpätkää, joka oli ruuvattu kattotuoliin. Laudanpätkä piti laudan toisen pään paikallaan kun ruuvasin toisesta päästä. Liikuntaa tuli kun edestakaisin kävi ruuvaamassa apulaudan paikalleen ja taas hetken kuluttua siirtämässä sitä kymmenen senttiä alaspäin ja sama toistui parinkymmenen laudan verran.




Terassi valmistui juhannuksen jälkeisellä viikolla ja samalla viikolla muutimme mökille Luvialle, joten terassin käyttö on ollut hyvin satunnaista kaupungissa käyntien yhteydessä siinä on istuttu muutaman kerran kahvilla.

Heinäkuussa jatkoin auton rakentamista kalusteiden rakentamisella. Kotipiha vaihtui mökin parkkipaikaksi, jossa levyt sahasin ulkona auton vieressä ja tarvikevarastona sekä sateensuojana toimi 2*3,5m telttakankainen talli.

Kalusteet rakensin 15mm poppelivanerista, jota ostin Auto-Instot Oy:stä (Casacar). Mitään erikoistyökaluja ei projektissa ole tarvittu. Keväällä ostin pöytäsirkkelin, jota ajattelin käyttäväni mm. kalusteiden teossa mutta se osoittautui huonoksi vanerilevyjen sahauksessa. Sensijaan Lidlistä heräteostona ostamani Parkside-upotussaha (yhdenkäden pieni pyöräsaha) osoittautui hyväski hankinnaksi. Sillä sahasin käytännössä kaikki vanerit ja se korvasi myös pistosahan monessa tilanteessa. Se kävi myös lautojen ja listojen katkaisuun. Ennestään minulla oli Black&Deckerin monitoimilaite, joka on kätevä ahtaissa paikoissa pienien reikien tekemiseen. Kevään aikana hankin myös sähköhöylän, joka oli myös kätevä erilaisissa kulmien pyöristyksissä yms. Myös muutava vuosi sitten tarjouskorista kympillä ostettu tasohiomakonekin tuli otettua käyttöön vanerien reunojen hiomiseen jne. Akkuporakone on myös ollut ahkerassa käytössä.





Korkean kaapin sovittelua paikalleen. Kaapin yläosaan tulee jääkaappi. Vanerin reunoihin laitoin muoviset reunanauhat. Kuvassa keittiön työtason yläpuolisen hyllyn päätykappale, jossa myös katkaisija takaoven yläpuolella katonrajassa olevalle LED-valonauhalle katkaisin sekä 12V ja USB -pistokkeet paikallaan. 1,5mm leveät urat oli kätevä tehdä tuolla upotussahalla, jonka sahaussyvyyttä voi portaattomasti säätää 0-25 mm välillä.

Tässä keittiön työtason ylähylly paikallaan.
Auton ainoa 230V valaisin on tässä. Valaisin oli kotona ylimääräisenä niin laitoin tuohon kun siinä on kaksi pistorasiaakin. Induktioliesi, joka on pistorasiamallia tulee tuohon kiinni, jos ei ole kytketty 1500W invertterin perään. Muualla autossa on käytössä 12V LED-valot.


Kuva oviaukosta. Vasemmalla seinälevyssä merkit jätevesikanisterin oviaukolle. Autoon ei tule kiinteää vesijärjestelmää. Vettä varten on kaksi 4,7l hanallista kanisteria (mahtuu jääkaappiin) ja yksi 23 l kanisteri (istuinlaatikossa sohvan alla). Jätevesikanisterina toimii 5l kanisteri.
Kuvassa keskellä 2-hengen istuimen keskeneräinen runko. Istuinlaatikkoon tulee 2 akkua (95Ah AGM ja 60Ah perinteinen hupiakku) sekä 1500W invertteri ja lisäksi 2kW Webasto Airtop2000.
Lattia korotetaan ohjaamon lattian tasalle istuimen etupuolelta. Lattian sisällä kulkee istuinlaatikosta kaapelit erotusreleeltä auton akkuun (ohjaamon lattian sisällä) ja lämmittimeltä ilmaputki etuosaan. Siellä on myös auton moottoritilan Webastolta tuleva putki, jossa kiertää jäähdyttäjän nesteet. Alunperin se oli lisäpuhallinta varten, joka oli tavaratilan lämmittämistä varten. Otan sen ehkä uudelleen käyttöön ja asennan kuskin istuimen viereen.


Seuraavassa kuvassa sohvan runko ja sängyn sälepohja paikallaan. Peräosan poikittainen sänky on kooltaan 175*70cm, joten se ei täytä Trafin määräystä sängyn koosta (180*60cm) ja siksi sohvaan rakennan ulosvedettävän sälepohjaisen osa. Sohvan leveys on 70 cm ja pituus 190cm. Aukilevitetty vuode on n. 190*125cm. Se tuskin tulee usein käyttöön kun peittää koko peräosan lattiatilan eli normaalisti käytössä on poikittainen vuode ja pitkittäinen sohva.
Vasemmassa reunassa näkyvä työtaso on prototyyppi, joka on vaihtunut valkoiseen melamiinilevyyn.


Tässä kuvassa näkyy keittiön työtaso, allas, induktioliesi ja seinällä kätevä 4,7 l vesikanisteri, josta on helppo lirutella vesi kattilaan tai kahvipannuun. Kiinnityssysteemi muuttunee vielä. Ajatus on taivuttaa kirkkaasta plexistä sopiva teline kuumailmapuhaltimel la.


Kuva keittiöstä. työpöydän alakaapin ovi vielä puuttuu. Jääkaapin oveen tulostin kuvan mökkirannasta. Jääkaapin yläpuolelta puuttu vielä ilmastointiritililä . Jääkaapin takaa ilma kiertää ylös ja siellä on myös 12V tietokoneen tuuletin puhaltamassa ilmaa ylöspäin.


Istuinryhmän yläpuolella on yläkaappi, jonka alla 4-osainen pistorasia, tietokoneiden ym. lataukseen. Kaapin pohjassa on kaksi LED-spottia ja kolmas spotti valaisee auton takaosaan päädystä.
Vasemmassa reunassa on 2kW sähkölämmitin, jossa on puhallustoiminto (haluttaessa kierrättää ilmaa ilman lämmitystä).
Alapuolelle piti alunperin tulla leveä ikkuna, samanlainen kuin liukuovessakin. Se oli kuitenkin hajonnut matkalla Englannista. Nyt tuntuu, että oli onni onnettomuudessa. Pienempi ikkuna sopii tuohon paremmin. Siihen tulee 50'50 ikkuna, avattavalla liukuikkunalla.


Sähköt vähän "vaiheessa". Sähkökeskukset tulossa kuskin istuimen taakse, ensin pitää tehdä 230V asennukset sen jälkeen pääsen siistimään nuo 12V sähköt.


Tässä 230V sähkökeskus paikallaan (Pääkatkaisin, vikavirtasuoja ja automaattisulake). Sähköasentaja asensi keskuksen ja kytki asentamani johdot ja teki tarkastusmittaukset .


12V johdot ja sulakkeet mahtuivat kojerasiaan ja sähkökeskukset ovat päällekkäin.


Tässä istuinryhmä tämänhetkisesä kuosissa. Istuimessa on edellisen matkailuautoprojekt in sohvasta otetut verhoilut tilapäiskäyttöön. Teetän näiden tilalle mittojen mukaiset vaahtomuoviset istuintyynyt ja selkänojat.
Ikkunan tilaus kestää joitakin viikkoja, joten eristin ja verhoilin keskeneräisen seinän tilapäisesti.
Seinäkkeessä kuljettajan istuimen takana on valokatkaisimet katon kahdelle 6W ledvalaisimelle, yläpuolella oleville 3 LED-spotille ja istuinlaatikoiden LED-valonauhoille. Seinämässä on myös kaksi 12V pistoketta.
Istuinryhmän pöytä saa lopullisen pöytälevynsä kun löydän sopivan etuistuimen matkustajalle. Sitten näkee miten leveä pöytälevy on sopiva.



Rakennusprojektissa olen monesti huomannut, että melkein kaikki asiat riippuvat toisista asioista. Eristämisen jälkeen joutui miettimään usein missä järjestyksessä asioita tekee. kattovaneria ei voi kiinnittää kun sähköjohdot pitää vetää ensin jne. Lopulta asiat lonksahtavat kuitenkin paikoilleen ja oikea järjestys löytyy tai sitten jokin asia tehdään kahdesti. Vielä on muutamia asioita, joita ei ole voinut tehdä valmiiksi kun pitää odottaa, että ensin jokin toinen asia tulee kuntoon. Yksi pitkään keskenollut asia on etuosan lattia, Laminaattia ei ole päässyt asentamaan kun sähköasennukset piti tehdä ensin. Nyt laminaatit on soviteltu paikalleen mutta viimeinen pala on vielä vaiheessa kun nykyisen 2-hengen etuistuin vaihtuu jossain vaiheessa yhden istuttavaan ja yksi kiinnityskohta vähenee. Nyt sitä varten on täytynyt laminaattiin tehdä kolo. Onneksi laminaattia jäi muutama levy niin voi tehdä uuden kun uusi istuin tulee.

Hyvällä mallillahan auton valmistelu alkaa jo olemaan, harvoin saa näin selkein kuvin ja tekstin kera seurata valmistusta. Tuo sänkyjärjestely on onnistunut, noin voisi olla tehdasvalmistetuiss akin.