Sota aikaan sivari oli uskonnon vuoksi ilman asetta. Nykyään siksi, kun ryppynaru ei pidä.
Sen ohuen kokemuksen perusteella, mitä mulla viime vuosikymmeneltä on siviilipalvelusmieh
istä niiden palveluspaikoissa, perusteella voisin sanoa, että suurin osa on ollut haluttomia, auktoriteettikammoi
sia ja jotenkin pelänneet armeijaa, osa kolmeakymppiä hipovan iän vuoksi. Jokunen on kokenut, että siviilipalveluspaik
asta saa työuralle meriittiä.
Loput sitten erilaisia elämäntapaintiaanej
a, rauhanaktivisteja ja sellaisia, varmaan muutama passiivinen pilvenpolttelijakin joukossa. Miksipä homo ei armeijaan menisi, kun komeita poikia piisaa lähietäisyydellä.