Parhaat on varmasti vielä näkemättä,mutta oman kylän hylätty kaivos on mukavan rauhallista aluetta seikkailla.On hiljaista ja autioo.Eihän sinne kukaan oikeesti mene...kun on se sortuma vaarakin olemassa..paitsi että

Joustivatko vaijerit 5metriä ettei vaan olut 0,5metriä?

Kyllä ne joustivat metrejä, neljä vai kuusi en enää muista.
Kuitenkaan se heijaus ei ollut epämiellyttävä, koska jo yli 600m pitkät vaijerit (olisko ollut neljä) painoivat useita tonneja ja massa hidasti liikettä.
Muutaman heijauksen jälkeen hissi pysähtyi oikealle kohdalle.

Meille on käynyt karkeasti ottaen jotenkin niin, että kun "suuret linjat" on Euroopasta (ja Suomesta) nähty, alkaa oikein voimalla löytyä niitä tajunnan räjäyttäviä paikkoja. Siksikin on tavattoman avaikea alkaa tehdä listaa "mielenkiintoisista kohteista", sillä niitä tulisi sivu-kaupalla.
Tosin se olisikin kiva aihe tai tapa tehdä blogia, kerätä Markun lailla itselle erityisen mielenkiintoisia paikkoja!

Laitan tähän nyt kolme esimerkkiä tällä hetkellä erityisen kiinnostavista paikoista; Pumpulikirkon haljennut hiidenkirnu Rautalammilla, Etruski-pyramidi Italiasta ja saamelaisten vanha kulttipaikka,Vottovaara Venäjän Karjalassa.

Mutta ihan yhtä hyvin listalle voisi laittaa muinaisen linnavuoren Laitilasta, maksuttomat, kaikille avoimet Rakov Skocjanin luolat Sloveniassa, Lourdesin pyhiinvaleluskaupun gin Ranslassa, koko Albanian maan tai Slettnesin majakan tienoon Pohjois-Norjassa.....jne jne jne jne...





t.Kaarina

Ehkä ammatin vuoksi kaikki "erikoiset" rakennukset kiehtoo. Niistä ehkä pyramidit ja Eiffeltorni. Jollain tutulla muistaakseni on salaa otettuja kuvia pyramidin sisältä
Josko talven aikana sattuis päästä "konehuoneeseen", se olis varmaan very intresting. 130 m putkea alla ei kyllä herätä luottamusta.

Grand Canyon oli kyllä sellanen paikka että veti hiljaseks,


mutta kyllä löytyy suomestakin mielenkiintosia paikkoja
Vaik tämä Ruokalahden Kummakivi


Tai Torholan luola Lohjalla

Muistaakseni Pumpulikirkko on Rautavaaralla. Ainakin yhtenä Jouluna oli.   

 Kun näin otsikon, tuli ekaksi mieleen, että enhän mä ole käynyt missään mainittavassa paikassa. Mutta onhan niitä! 

Kotimaassa ehkä eniten kiehtoo paikat veden lähellä: Utö, Ahvenanmaa.
Kämppärinkin valitsee mieluiten niin, että se on jossain rannan lähellä, vaikkei rantaa edes näkisi.

Goa on ollut meidän suosikkikohde. Ollaan käyty 5x.
Yhdellä reissulla käytiin piipahtamassa Delhissä ja Agrassa. Kun näin Taj Mahalin ekaa kertaa, mun tuli tippa silmään. On se niin vaikuttava. 

Kontikin linturetki Ecuadoriin toi huimasti elämyksiä. Sacha Lodgen 56 metrin korkeudessa roikkuvaa riippusiltaa en unohda ikinä. En meinaan ennen sitä tiennyt, että kärsin korkean paikan kammosta! 
Tehtiin sitten vielä pienemmällä porukalla reissu Galapagos-saarille. Jollain tavalla pettymys, mutta Genovesa-saaren melkein kesyt linnut kruunasivat reissun.

 Vanhasta paperikuvasta näpäsin! Punaisessa meressä vedenalainen maailma oli joka värikylläisyydessää n lumosi..Sharm el sheikh.

Ihan mahtis toi kummakivi, piti ihan googlettaa että missä se on, ei ole aiemmin tullut vastaan, siellä pitää käydä joskus tulevaisuudessa!

Yksi mieleenpainuvimmist a paikoista Thaimaan kansallismuseo, siellä sai hyvän näkemyksen maan historiaan.

Vaikka on tullut liikuttua  lähempänä ja kauempana idässä ja lännessä, niin ekaa kertaa tuli oikein herkistyneet kyyneleet tämänkin matkaajan silmiin, kun ensimmäisen kerran näin Saana-tunturin vuonna 2008. Oikea sielunmaisema oli tälle kaupunkilaistolloll e tämä Saana<3

Vaikka on tullut liikuttua  lähempänä ja kauempana idässä ja lännessä, niin ekaa kertaa tuli oikein herkistyneet kyyneleet tämänkin matkaajan silmiin, kun ensimmäisen kerran näin Saana-tunturin vuonna 2008. Oikea sielunmaisema oli tälle kaupunkilaistolloll e tämä Saana<3

Kas, harvemmin norjalaiset jättää puita jonnekin, yleensä vain hakkaavat siitä mihin asettuvat.   

Mutta kuiteskin, käy toistekin!

Laitetaas kolme ekaks mieleentulevaa: Plitvicen kansallispuisto Kroatiassa, Geirangerin vuono Norjassa, Ezen kylä Ranskassa

Vaikka on tullut liikuttua  lähempänä ja kauempana idässä ja lännessä, niin ekaa kertaa tuli oikein herkistyneet kyyneleet tämänkin matkaajan silmiin, kun ensimmäisen kerran näin Saana-tunturin vuonna 2008. Oikea sielunmaisema oli tälle kaupunkilaistolloll e tämä Saana<3

Sieltä ylhäältäkin on hyvät näkymät 

Ollaankohan me menetetty jotain, kun Saana oli meille vain paikka bongata kiiruna? 
Ei vaan; on se vaikuttavan näköinen paikka. Ei kiivetty ylös asti, kun löydettiin se lintu jo hiukan portaiden loppumisen jälkeen.