Ei kummosia muistikuvia, uutisista tuota päivällä katteltiin ja koulussa hämmästeltiin porukalla, eipä ollut silloin ikääkään kuin 12v, mutta silti on jäänyt mieleen.

Oot sä noin nuori Täälää huudellaan jo 70V

Täälää huudellaan jo 70V

Oho! Ketä sä huutelet??

Oho! Ketä sä huutelet??

Ristolla on laskuoppivirhe.

Seuraavana aamuna olin keikalla Ilta-sanomien toimituksessa. Siellä oli aikamoinen säpinä päällä.

Olin aamu kahvipöydässä ja kuuntelin koko päivän töissä.

Oho! Ketä sä huutelet??

Sitä kohti mennään kovaa vauhtia

Kun tuo meidän Pasi ei ole runoilija, niin mä kerron senkin puolesta tarinan, ei siis silloin vielä edes tunnettu toisiamme.
Pasilla oli siihen aikaan firma, jossa tuotiin maahan sänkyjä Ruotsista. Rekkakuski teki kierroksen Tallinna-Tukholma (sohvia kyydissä), mutta paatti ja rekka ja sohvat upposivat. Tähän rekkan oli siis tarkoitus ottaa kyytiin Pasin firman sängyt. Kuski selvisi hengissä. Asiakkaista osa ymmärsi, miksi sänkyjä ei tullut, mutta osa kuulemma käyttäytyi tosi oudosti. Oli firman vika, ettei sänkyjä tullut ajallaan.
Kuski lähti het seuraavalla viikolla uudestaan laivalle, mutta parin kuukauden päästä joutui jäämään saikulle stressiperäisen vatsahaavan takia.

Mun silloinen työkaveri oli entinen kilpapyöräilijä. Laivalla oli ollut kovakuntoisia pyöräilijöitä, jotka selvisi. Olivat raportoineet, että vanhoilla ihmisillä ei ollut mitään mahiksia pystysuoraan ylöspäin nousevia käytäviä pitkin. 

Kuhan tännekin kerkiäisit. 

Oot sä noin nuori Täälää huudellaan jo 70V

Kyllä juu tietääkseni viel nuori oon , ei kait kaikki vaanarit vielä eläkeläisiä ole.

Mie taisin olla tuolloin hommissa ja jostain tuli tuo tieto Estonian haverista. Muistan ne papin sanat uutisista "syvyydestä minä huudan sinua Herra". Nous siinä vähän pala kurkkuun. Oli se murheen päivä. Estoniassa oli läpi ajettava autokansi ja meni sitten pohjaan perä edellä. Kuin ois kuupalla vettä kauhassu. Moni ihmetteli kun täytty niin nopeasti, kaikenlaisia spekulointeja ja salaliittoteorioita kin on esitetty, mutta aallokko oli silloin tosi korkeeta, yli 10 m:stä. Mahtuu paljon merivettä yhteen aaltoon. Ja vedessä on voimaa.

Tuossa hyvä haastattelu.

http://www.youtube.com/watch?v=SakhYIzjxC4

Muutama vuosi aiemmin, kun Finn Baltic keikahti, olin Hangossa sisarella käymässä. Sen sillonen kihlattu oli Puolustusvoimissa ja tuli päivystäjä tuomaan hälyviestin kesken kahvittelun. Käytiin sitte rantoja koluamassa lamppujen kanssa. Polttoöljyn haju jäi kiinni vaatteisiin, kun sitä oli päässy mereen ja vesirajassa kaikenlaista kelluvaa.Kalliot oli pirun liukkaita. Super Puuma pörräs siinä ja vei sitten polttoleikkuuvehkee t hinaajan pohjan päälle. Ikkunasta seurattiin kiikareilla kun miehet siellä leikkas pohjan auki. Puuma toi sitten miehet maihin sieltä. Sillon kasvo pelastusmiesten kunnioitus korkeelle. Ilma kun oli aivan hiton myteriä. Se proomun pohja näytti luodolta siellä meressä aaltojen keskellä. Hiljaa ootettiin tuleeko miehet sieltä elossa.

Kun tuo Estonia turrma sitten tuli neljän vuoden päästä, niin kyllä veti hiljakseksi. 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Finn-Balticin_onnettomuus

Moi Jus66si!

Kuvittele että minäkin olin silloin Hangossa ja katselin tuota samaa luotoa kuin sinäkin ja mikä kaikkein oudoin yhteensattuma että tuosta onnettomuudesta pohjan läpi pelastettu konemies on minun kanta-asiakkaani Korppoossa ja Korppoolainen.

Ollut siitä asti sairaseläkkeellä eikä vieläkään suostu puhumaan siitä haverista.....

                                             t migel

Armeijassa. Olis päivällä ollut napalmin seassa hyppimistä, niin eihän sitä auttanut kun mennä aamulla sairastuvalle valittamaan olevinaan kipeää polvea 

Olin siellä jonossa niin sairastuvan upseeri kävi sanomassa kaikille että tuommoinen on käynyt. Eihän sitä itse voinut siinä vaiheessa kuin ihmetellä...

Armeijassa.

Niin olin minäkin. 

Alokaskaudesta oli jäljellä viimeinen kuukausi ja sen vuoksi jopa kuljetuskomppaniass a oli sitä tekemisen meininkiä ja muistan tuon Estonian kun tultiin yksikköön ja kuultiin siitä sitten samantien ja soitin sitten kotiin myöhemmin illalla niillä hienoilla Soneran 50 markan ladattavilla puhelinkorteilla saadakseen selville asiasta paremmin.

Heräsin , kun helikopterit pyöri kattomme yllä
ja hetken luulin , että sota on syttynyt
kun ne siellä kattomme yllä odottivat vuoroaan
jotta pääsis laskeutumaan Tyksin kentälle
asuimme silloin siinä melkein naapurissa
ja ylimmässä kerroksessa
niin se helokopterin ääni
oli kuin vieressä olisin seissyt
niin selkeesti se kuului
ja toki pistin heti txt tv:n päälle
ja sieltä sitten jo luinkin ensi uutisia
ei sen jälkeen uni tullut
ja tein pienen mutkankin
kun töihin ajelin
kun arvasin
että Tyksin edustalla oli muuta toimintaa silloin 

Armeijassa. Olis päivällä ollut napalmin seassa hyppimistä, niin eihän sitä auttanut kun mennä aamulla sairastuvalle valittamaan olevinaan kipeää polvea 

Olin siellä jonossa niin sairastuvan upseeri kävi sanomassa kaikille että tuommoinen on käynyt. Eihän sitä itse voinut siinä vaiheessa kuin ihmetellä...

Armeijassa olin minäkin tuolloin. Komppania kutsuttiin päivystäjänpöydän eteen kolmiriviin ja ilmoitettiin asiasta.