Kotona Rovaniemellä. Vapaa aamu taisi olla, kun rauhassa sai kelloradion uutisista kuunnella tapahtuneen.

Samalla tavalla tuli tietoon Dianan kuolemakin.

Ihan kotona olin kun kuulin Haverista! iho nousi kananlihalle kun tiedän kuinka kylmä on uhreilla on yrittää selvitä hengissä..kun noita pelastusharjoituksi a näytetään ja pidetään niin hieman huvittuneena niihin suhtaudun, on se niin eri kun on oikiasti myrskyävä meri kyseessä josta pitäisi saada uhrit nopeasti hengissä pelastettua..laivan Kapteenilla on se viimenen vastuu ja päätäntä lähteekö vai odottaako..ja siinä Ei saa painaa bisnes..tähän Haluan pureutua.. Nike pelastus aluksen kapteenina voi kertoa oman näkemyksen  miten tänään käytännössä homma toimii (pienemmässä mittakaavassa) Jooko Nike..

Kaupparatsun hommia tein silloin ja olin menossa Taivalkoskelle kun aamu 8 uutisissa asiasta kerrottiin.

Kajaani oy:llä hylsykuormaa purkamassa.

Ammattikoulussa raskaan kaluston ajoneuvoasentajan toinen vuosi oli menossa, muistan kun eilisen päivän

En kyllä muista missä olin, todennäköisesti kotona.

Muistan kylä, jotta kaikki uutiset tuli kunneltua ja katsottua.

Harmittava tapaus sinänsä.

Moi Jus66si!

Kuvittele että minäkin olin silloin Hangossa ja katselin tuota samaa luotoa kuin sinäkin ja mikä kaikkein oudoin yhteensattuma että tuosta onnettomuudesta pohjan läpi pelastettu konemies on minun kanta-asiakkaani Korppoossa ja Korppoolainen.

Ollut siitä asti sairaseläkkeellä eikä vieläkään suostu puhumaan siitä haverista.....

                                             t migel

No helkkari. Katos vaan. Onhan tuo kyllä tosi ymmärrettävää ettei hän halua muistella sitä. Sen verran varmasti painajaismainen kokemus.
Näiden miesten pelastusta seurasi moni Hankolainen, ja varmasti muillakin paikkakunnilla oltiin hengessä mukana.
Kolkko näky se köli oli siellä aaltojen keskellä. Ja varsinkin kun tiesi, että siellä on kaverit elossa sinnittelemässä.

Aamulla 7 töihin Oulun lentoasemalle, siellä kuulin television välityksellä. Ei meinannut voida uskoa todeksi. 911 Twin Towerin sain tietää myös television kautta, jostain kumman syystä aloin selaamaan kanavia töiden jälkeen ja CNN kertoi ensimmäisenä minulle tuon ikävän uutisen. Osama Bin Ladenin löytymisen aikaan olin Huippuvuorilla työreissulla, TV:n välityksellä sekin. Samoin olin Huippuvuorilla silloin kun jenkeissä tippui matkustajakone, sitä epäiltiin ensi terrostiteoksi mutta paljastui muuksi. Silloin oli päällimmäisenä mielessä että oli syy mikä tahansa niin toivottovasti kone on jokin muu tyyppi kuin Boeing joka lentää Huippuvuorille koska pudonnut konetyyppi laitetaan lentokieltoon, oli sitten Airbus.

Aamulla oli pikkuveljellä tapana nousta katteleen aamuteeveen piirretty, tais olla joku speedy gonzales tms.. Siinä sitten oli jatkuvasti uutista Estoniasta. Olihan se ihmeellinen ruotsintunti sillon kasiluokalla, katottiin päivän mittaan telkkarista sitä parillaki tunnilla ja taisi rehtorikin asiasta tiedottaa keskusradion kautta.

Olin aamulla menossa kolleegan kanssa  H:gin satamaan,
kun kuulin uutisen. Uskalsimme kuitenkin nousta
Tallinkiin ja mennä lahden yli. Oma auto oli mukana.

Vuosia myöhemmin tulin Tallinnasta Meloodialla, joka
oli Estonian sisaralus. Henkäili ajoittain 25 m/s, mikä
läikytti sen verran, että kaupassa ja parfymeriassa
menivät hyllyt nurin ja ravintolassa lensivät lautaset
ja muut lattialle. Henkilökunta oli paniikissa ja
matkustajat voivat pahoin ja pelkäsivät.

Tässä tapahtuman kulku..
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2014092718700297_ul.shtml

Aamulla 7:00 lähti linja-auto linja-autoaseman pihasta kohti ammattikoulua silloiseen Vammalaan. Siinä assan pihasa bussi teki käännöstä kun aamu-uutiset alkoivat.

En muista missä olin, mitä tein tai mitä ajattelin. Mutta se, että Estonian uppoamisesta on jo 20 vuotta tuntuu minusta häkellyttävältä.

Laskennallisesti olin tuolloin 17-vuotias, joten ollut silloin lukiolainen Lahden kaupungissa.

Muistan silloin aamulla kun tv:n avasin ja sielt alko tulla kuvaa onnettomuuspaikalta, ajattelin jopas on toden tuntuinen harjoitus...vaan eipä olutkaan harjoitus. Aamupalan jälkeen ajelin töihin radiota kuunnellen ja eihän työmaalla kukaan töitä tehny, koko esikunnan henkilöstö päällikköä myöden istuttiin kahvihuoneessa tv:tä pelastustoimia toljottamassa...hil jaista oli, muuta ei kuulunut kuin tv:n selostajan ääni.

En muista. missä seurasin. mutta tarkkaan tuli seurattua.