Tie tänne oli pitkä, mielenkiintoinen, kuoppainen ja kerran liian jännittäväkin, mutta ehdottomasti kannattava ja kaiken arvoinen.
Tämä ma vaikuttaa edelleen aivan yhtä ristiriitaiselta ja kaoottiselta kuin viisi vuotta sittenkin, samoin ihmiset aivan yhtä sydämellisiltä ja koko systeemi kiehtovalta.
Tiranasta puuttuvat viemärikaivojen kannet (mustalaiset ovat varastaneet ne romurautana myytäväksi) ja kaupunkia halkomaan aloitettu pikatie päättyy täysin ilmman varoitusta ja pimeänä keskelle kerrostaloslummia, muuttuu siis monttuiseksi hiekkatieksi, mistä matka jatkuu kahteen suuntaan niin jyrkällä mutkalla, että pitää käydä katsomassa voiko mutkasta mahtua.
Rantaniityllä asuntoautossa herätessään saa kuulla sikopaimenen kaunista laulua possuilleen, ja lehmipaimen haluaa kätellä käsi sydämellä kaukaisia vieraita, ja pitää huolen etteivät koiransa häiritse meidän ja koiramme kulkua.
Kauppias laskee ostoksemme paperilla allekkain ja kantaa ne autoon.
!Joo" ja pään nyökytys tarkoittaa ei ja "poo" höystettynä pään kevyellä heilutuksella puolelta toiselle tarkoittaa kyllä.
Ihmisten silmät vaikuttavat alkuun kovilta ja tiukoilta, mutta kontaktin oton jälkeen niistä paistaa lämtö ja sydämellisyys.
Maalla on ollut kova historia mutta ikivanha besa-lupaus vaatii lupauksen täydellistä pitävyyttä ja vieraan suojelua ja avunantoa.
Tien päästä autiolta rannalta voi löytyä vanha katolinen kirkko ja mutama bunkkeri vierekkäin, toisella rannalla puolalainen maastoautokunta majoittuneena metrin päähän vesirajasta. Ökyrakentamisen rinnalla majailee suuren suuri köyhyys, ja keskeneräisten talojen määrä on käsittämätön.
Mustalaislapsille tarjottiin kahden viikon huilitauko kerjäämisestä ja maatöistä, ja adventtikirkon toimipiste otti heidät huostaansa leirille, missä he saavat olla lapsia, leikkiä, syödä monipulisesti, pestä hampaansa ja opetella aakkosia sekä ennen kaikkea paikata edes hitusen aikuisen nälkäänsä, mikä näytti tolkuttomana kokoiselta. Huolenpito ja rajojen asettaminen puuttuu täysin näiltä lappsilta, joiden vanhemmat käytännössä ovat heidät hylänneet, kuskaavat vain kaupungille kerjäämään.
Saimme itsekin heitä leikittää, ja tuolle ADRAn leirille jätimme tyttäremme hommiin pariksi viikoksi. Samoissa puitteissa saimme olla 5v sitten purkamassa maaseudulla koulua ja klinikkaa, joita muiden maiden vapaaehtoiset tulivat jälkeemme rakaentamaan.
Tämä tyttäremme koulun puitteissa tehtävää työtä.
Lauantaina jatkamme meren yli laivalla Italian Brindisiin ja sieltä kirja-projektin kimppuun, nyt uimaan, sitten Bertain kaupunkiin vuoristoon ja huomenna Karaburumin niemelle merirosvolulia tutkimaan.
Laitan kotona lisää tekstiä ja kuvia matkasat blogiin!
Antoisaa kesän jatkoa kaikille!
t.Kaarina
