Karavaanarin keskustelut > Karavaanarin olohuone
Karavaanarihenki
Jgahpir:
Tulee mieleen vaunukaupat. Kun lähdin myyjän pihasta vuokra autolla ekaa kertaa vetämään leveätä vaunua. Kilometrin päästä tuli vastaan ensimmäinen vaanari ja tervehti. Melkein ajoin hätäpäissäni koko yhdistelmän ojaan, kun on niin hämmennyksissä. Vastata piti tietysti ja siitähän syntyi heti pari koukkausta.
Karavaanari henkäyksestä on vähän ristiriitaisia ajatuksia.
Itselle karavaanari homma ei ole harrastus vaan se mahdollistaa muut harrastukseni.
Olen sitä mieltä että vaunulla tai autolla reissaavat ovat samaa perhettä ja aika tavalla vieroksuttaa karavaanari aatteesta nuo viittaukset numeroihin, yleisiin alueisiin, kuppikuntien jäsenmaksuihin.
Duster:
--- Lainaus käyttäjältä: Tikkakosken Diplomaatti - 17.05.2014 kello on 13:39 ---Sama täälä kaikkia moikataan kanssa ;) Mutta,kun se on pieni prosentti jotka moikkaa takasin :(
--- Lainaus päättyy ---
Mutta ko moikkaat, elä välitä vaikket vastakaikua saisikaan....oletha n tuonut iloa itsellesi moikkaamalla Thumb Thumb
Alan:
--- Lainaus käyttäjältä: Gahpir - 17.05.2014 kello on 14:04 ---... kuppikuntien jäsenmaksuihin.
--- Lainaus päättyy ---
Ajattelen niin, että maksamalla ison kuppikunnan jäsenmaksun saan mennä kohtuuhinnalla kylään alueelle, jonka on itse rakentanut ja ylläpitää paikallinen kuppikunta. Ja on sitä karavaanarihenkeäki n vielä jäljellä, mutta pääosin noilla alueilla ja kohdattujen yksittäisten karavaanarien kesken. Yleisillä ei juuri ole.
Omaa kuppikuntaa mulla ei ole, kun en koe juuri mitään Matkailuautolijaker holta saavani.
kaarina:
Mä olen aikanani paljonkin pohtinut tuota "karavaanarihenkeä", mutta en ole sitä oikein löytänyt. Ehkä yksi syy on se, että koko touhua ajatellaan karkeasti kahdesta kantasanasta lähtien; toisille se on caravan, mikä tarkoittaa asuntovaunua, ja toislle se on se karavaani, mikä kulkee.
Ja siitä seuraa täysin eriävät ajatusmaailmat, toiset harrastavat vaunulla paikoillaanoloa, kenties jo ilman pyöriä, ja toiset vain kulkevat, kenties jopa sattumalta juuri sillä hetkellä nimenomaan asuntoautolla tai -vaunulla.
Eli merkittävä juttu voi olla liike tai aloilleen asettuminen.
Näinpä ollen toisinaan asuntoautomatkoilla olemme kokeneet enemmän sielunveljeyttä teltta-henkilöautomatkalsiten kuin myös motoristien kesken, olemme kaikki olleet seikkailemassa ja uutta etsimässä, ja kulkuväline on ollut vain väline, ei itsetarkoitus.
Mielellään moikkkaamme vastaantulevia asuntoautoja ja vaunuja, ja varsinkin alkuun se tuntui erityisen viehättävltä. Edelleen erityisesti seuduilla, missä heitä liikkuu vähän. Mieleen ei ole koskaan tullut, että sillä, onko autossa/vaunussa numeroita tai merkkejä, olisi mitään merkitystä tervehtimisille.
Sen sijaan pyöräiltyäni aikoinani useamman vuoden Piikkiön ja Turun väliä töihin, kohtasin hassuja tilanteita, kun vastaan tulevaa karavaanaria nousi käsi vaistomaisesti tervehtimään, samoin ulkomailla useita pitkiä pyöräretkiä tehtyämme, olemme varsinkin ne harvat suomalaiset as.autot/vaunut nähdessämme, huotoneet vimmatusti, mutta jääneet aina ilman takaisin vilkutusta.
Eli tästä pääsen siihen osaan pohdintaani, että milloin ollaan sen karavaanarihengen alaisia, jolloin toista lajikumppania tervehditään ja milloin ei. Kun asuntoautolla ajamme maantietä ja tervehdimme asuntoautoa, se saattaa tervehtiä, mutta kun ajamme ostoskeskuksen pihalla ja näemme muutaman ruuden päässä meistä toisen asuntoauton, mistä porukkaa tulee ulos, tervehtiminen on toistaiseksi jäänyt yksipuoliseksi.
Eli toisille ehkä vain se auto on paikka, mistä käsin uskallaudutaan kontaktiin, mutta sen ulkopuolella tilanne muuttuu....
No, anyway, en pyri tällä oikein mihinkään, kuin ehkä siihen, että "henki", "samanhenkisyys", on sitä vaikeampi asia, mitä enemmän lajin parissa porukkaa on, (vielä kun kantasanaoja on ainakin kaksi.) Ihan sama onko kyse vaeltajista erämaassa, pyöräretkeläisistä, pyhiinvaeltajista Santiagon tiellä, reppureissaajista AAsiassa tai karavaanareista, heitä kaikkia on nykyisin NIIN paljon, että samanhenkisyyttä on turha kuvitella suurimman osan kesken, se nyt vain ei ole mahdollinen yhtälö.
Siitä huolimatta ja eritoten siitä syystä oikein aurinkoista loppukevättä ja kesää ja koko elämää kaikille karavaanareille, seikkailitte tai olette seikkalematta ihan missä vain !!! :) :)
t.Kaarina
K.E.V:
--- Lainaus käyttäjältä: kaarina - 17.05.2014 kello on 16:01 ---Mä olen aikanani paljonkin pohtinut tuota "karavaanarihenkeä", mutta en ole sitä oikein löytänyt. Ehkä yksi syy on se, että koko touhua ajatellaan karkeasti kahdesta kantasanasta lähtien; toisille se on caravan, mikä tarkoittaa asuntovaunua, ja toislle se on se karavaani, mikä kulkee.
Ja siitä seuraa täysin eriävät ajatusmaailmat, toiset harrastavat vaunulla paikoillaanoloa, kenties jo ilman pyöriä, ja toiset vain kulkevat, kenties jopa sattumalta juuri sillä hetkellä nimenomaan asuntoautolla tai -vaunulla.
--- Lainaus päättyy ---
Unohdit kolmannen, > asuntovaunu mikä kulkee. Noitahan näkee pitkin eurooppaa ja on erimaalaisia. On hollantilaisia pienissä vaunuissaan jotka ajavat pitkiä matkoja ympäriinsä. On pohjoismaalaisia jotka etsivä erilaista eurooppaa , etelämmästä ja idemmästä/lännemmästä.
Itse kuljen ~10.000km vuodessa vaunu perässä, taas kaverini jolla on a-auto ajaa välimerelle ja voi viettää samalla paikalla viikkojakin.
Stereotypia on usein väärä asenne, meitä on moneen matkaan. Kaikki olemme kuitenkin enemmän ja vähemmän , karavaanareita Thumb
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
[*] Edellinen sivu
Siirry pois tekstitilasta