Yksi ystävyys on ylitse muiden, siitä kirjoitin jo.
Tosiystävyys tulee toisena ja vahvana, elämä punnitsee sen laadun myllerryksissään, katsoo sen laadun ja jättää ystävysten välille vaa´ankielen katsottavaksi miten vaaka liikahtaa. Siitä on helppo havaita sen ystävyyden laatu.
Joskus yllätys on melkoinen. Ei yksinkertaisesti voi uskoa näkemäänsä, ei vain ymmärrä asiaa ja saamaansa kommenttia ja kommentteja. Tuntuu siltä, että joku on sotkenut asioita ja saanut aikaan sekameskan, jossa nyt ollaan.
Sitä hyväuskoisesti pyrkii löytämään jonkun selityksen tapahtuneelle.
Sitten viimeisen niitin iskeytyessä päin naamaa, ymmärtää sen ystävyyden olleen mammonaa, sen palvontaa.
Toisenlaiset ihmiset astuvat ystävyyden saralle, kuka mitenkin ja vaikka millaisia kanavia käyttäen.
Tämä, jossa nyt kirjoitan, on eräs niistä.
Kaikki ei täälläkään näy missä kirjoitetaan, tai kirjoitus toki näkyy ja vain vastaanottajalle sekä lähettäjälle. Sitä aistii toisenlaisten ihmisten ymmärtäneen sanoman. On se jonkunlainen korvike menetetyn ystävyyden sijaan, ymmärtäminen ja oman ajatusmaailman tajuaminen. Siis mitä ajattelee.
No, kirjoitussarjaan kuului kaksi kirjoitusta, tämä ja ensimmäinen.
Molemmissa lienen yhtä huono, siis kertomaan asioita suoraan. Liekkö tuohon on tarvettakaan.
Onhan Pääsiäinen.
