Hyvä kun nostiti tämän osioin ylös! Lupasin heti alussa laittaa tänne juttuja, mutta onpa unohtunut.
Tämän alla olevan olevan olen tänä keväänä reissun päältä kirjoittanut Etutelttaan!
Koitan etsiä ne loputkin, mitä sinne olen tämän aiheen tiimoilta kirjoitellut!
t.Kaarina
"Yksi epämiellyttävimpiä tilanteita reissun päällä on se hetki, kun saavut päiväretkeltä autolle, ja huomaat jo kaukaa sen asuinosan oven olevan auki. Maha muljuu ja jalat menevät hervottomiksi, haluaisi ja ei haluaisi olla auton ovella nopeammin kuin sinne ehtii.
Kauhu kurkussa saavut lopulta sisälle valmistautuneena näkemään koko matkakodin täydellisen hävityksen ja häväistyksen, mutta mitä ihmettä, ensi vilkaisulla kaikki näyttää siistiltä, ehjältä ja lähes koskemattomalta, vain yhden kaapin ovi on auki, ja vaatekaapista on lentänyt lattialle yksi kenkä.
Seurava vilkaisu osoittaa todellakin kaikkien paitsi niiden kahden kaapin olevan koskemattomia, kiitos sisälle-ulos painettavien lukitusnappien, havinto on helppo tehdä. Eli kaikkien muiden kaappien painonapit ovat sisällä paitsi kahden. Rosvolla on ollut kiire, tai hän on löytänyt sen mitä etsi.
Kädet täristen lähdemme etsimään ovatko tallella ne, mitkä autoon jäivät, iso kamera, tietokone ja minun kukkaropussukkani. Kukkaro tallella jes, sen avatun kaapin yhden hyllyn takaosassa, kaukana kahden esille otetun meikki/pesupussukan takana, terveysside-ja nenäliinapaketeiden takana, niin kaukana, ettei yhdellä kaivamisella sitä pysty esille löytämään.
Huh, vaikka se olisi ollut harmeista vähäisin, ei rahaa, vain korttien kuollettamista ja niiden uusimista kotona.
Tärkein , tietokone, seuraavaksi, on tallella, alkovin patjan alla, Luojalle siitä kiitos. Sillä siinä on ainakin muualle tallentamattomia tekstiiedostoja ja valitettavasti myös joitain kuvia on vain siinä Ja sillä piti tehdä matkalla hommia.
Kolmanneksi se "iso" kamera", se on siellä missä sen pitikin olla,Hannun sänkymme pääpuolessa nurkassa olevan vaatelokeron taaimmaisessa nurkkauksessa, sen sijainnin vuoksi todella kulman takana, hyvin vaikeasti esille kaivettavissa.
Tuon kaapin oven nappi oli kiinni-asennossa, mutta Hannulla kaamea epäilys josko kamera olisikin ollut alkovissa, mutta onneksi ei. Vakuutushan tuosta olisi osan korvannut, mutta kameroiden arvot tippuu aika nopsaan, eli hyvin toimiva arvokas järkkäri, mikä ei ole kuitenkaan uusi, ei ole kannattava menetys kohde.
Huhhuhuhuh.
Kun nuo kolme esinettä on paikannettu, voi alkaa tehdä havaintoja.
Ulkona on satanut monta tuntia mutta auton eteismatto on kuiva. Oven ollessa auki sade pääsee suoraan sisälle, joten rosvo on käynyt täällä aivan juuri. Ulkona on myös kuraista, mutta auton aamulla tomutetut matot ovat puhtaat, ja kaikki edellä mainittuja kaappeja lukuunottamatta on siisttiä ja koskematonta, paitsi parivuoteemme patjan alta pursuilee aluslakana siten, että patjaa on nostettu, klassinen kukkaronpiilotuspai kka siis.
Kaikki kajotut kohteet sijaitsevat siten, että rosvo on ottanut sisällä vain yhden ainoan askeleen, ja sitten sille on tullut kiire, eli se ei ole kestänyt oven avaamista seurannutta hälytyksen hirvittävää meteliä, vaan on lähtenyt lätkimään sen yhden askeleen ja kolmen kouraisin jälkeen.
Jos hälytystä ei olisi ollut, olisi rosvo vetänyt oven kiinni ja häärinyt kaikessa rauhassa autossa sisällä niin kauan, että olisi löytänyt jotain etsimäänsä, sillä niitä kuitenkin siellä oli.
Niin,paikka on siis rauhallinen, asutuksen ja asumattomuuden rajoilla, Italian länsirannalla, 160km Roomasta pohjoiseen, Monte Argentarion saarelle vievien kolmen penkereen alalaidalla, Ansedonian loma-asutus-kukkulan ja muinaisen etruski-roomalais-rauniokaupungin ja etruskien kallioon kaivaman kanavan vierellä.
Tämän lähemmäs noita retkikohteitamme ei asuntoautoilla saa ajaa, ja niitty, mille automme yhden aikaan päivällä jätimme, oli niin turvallisen ja rauhallisen oloinen, vierellä neljä asuntoautollista italialaisia perheitä, että emme tulleet laittaneeksi edes kahletta etuovien väliin, emmekä asunto-osan oven ulkonpuolista lisälukkoa, mitkä normaalisti aina hiukankaan pitemmälle retkelle lähtiessämme viritämme paikoilleen.
Niin, emmekä aikoneet olla seitsemää tuntia retkellä, niin kuin kuitenkin olimme.
Nyt ei ole matkailusesonki sen vertaa päällä (vaikka pääsiäien ja vappu yhdessä keräävät paljon asuntoautoja liikkeelle), että täällä kesällä olevat maksulliset ja vartioidut p-paikat olisivat edes avoinna, niiden niittyjen sisäänkäynnin edessä on ketjut, eli jos pysäköidä haluaa, on pysäköitävä sinne minne voi pysäköidä.
Jotenkaan ei ajatellut rosvojen olevan liikkeellä tähän aikaan vuodesta ja tällaisessa paikassa. Mutta, emme ole syvällä Toscanan sydänmailla, vaan seudulla, missä infotaulutkin on kirjoitettu italian lisäksi englanniksi ja saksaksi. Eli turistiseuduilla. Ja siellä missä on turisteja , siellä on rosvojakin.
Meillä oli kuitenkin onnea onnettomuudessa, olimme paikassa, missä on luontaisesti hiljaista jolloin hälyttimen häly on korvia särkevää ja siihen kiinnitetään huomioita, niinpä säästyimme muilta aineellisilta vahingoilta kuin asunto-osan oven lukon särkymiseltä. Se pysyy kiinni vain laittaessamme sisäpuolelle vahvan puunrungon kappaleen pönkäksi kahvaan.
Inho siitä, että joku kävi meillä, tonki tavaroitamme ja halusi ryöstää meidät , oli eilen illalla niin suuri, että halusin kirkua. Kotimme oli raiskattu ja koskemattomuutemme murrettu. En halunnut jäädä siihen paikkaan edes ruokaa tekemään, vaikka olimme näänytä nälkään pitkän retken jäljiltä (rvaintolatkaan eivät olleet auki, avaavat vasta kesemmällä).
Ajoimme tunnin tuttuun paikkaan Viterbon liepeille kuumaan luonnonlähteeseen kylpemään, teimme ruokaa, vaihdoimme sänkyyn puhtaat lakanat, ja päätimme, ettemme annan rosvon viedä iloa matkustamisesta emmekä anna sen jättää meihin kauhua ja pelkoa. Meitä ei noin vain nujerreta. Nukuimme yömme hyvin, ja nyt eilinen tuntuu kaukaiselta ja rosvon vierailu epätodelliselta. Matka jatkuu ja materiaalia kirjaan kerätään vielä viiden päivän ajan, nyt tutustumaan Bleran ja Lunin muinaiisin etruskikaupunkeihin ja nekropoleihin sekä Via Clodian tiehen!
Matkustustapojamme emme tapauksen jälkeen muuta, jätämme automme monelaiisin paiikkoihin edelleen ja nukumme milloin missäkin. Sen kuitenkin otamme opiksi, että laitamme ne kahleet joka paikassa vakiona, samoin lisälukon asunto-osaan. Tietsikalle ja muille arvotavaroille etsimme paremmat jemmat, ja/tai otamme mukaan tosi tiukoissa paikoissa.
Mutta muistakaa ihmiset hyvät, patjan alunen ei ole turvallinen paikka, ja hälytyksellä ON merkitystä!! Ja jos käytössä on vain oven ulkopuolinen lisälukko ilman ketjua ohjaamon ovien välissä, olisi meidän varkaamme todennäköisesti murtanut ohjaamon oven lukon, ja se olisi ollut suurempi harmi kuin asunto-osan lukko.
Mutta ennen kaikkea muistakaa, matkailu on todella kiehtovaa ja maailma kaunis!!!"
t.Kaarina