Matkailukeskustelut > Matkailu ulkomailla
Fillarilla Wigryn luostarille ja sieltä eteenpäin
kaarina:
Nyt alkaa näyttää sellaiselta, että kirjan jälkeen pää kaipaa lepoa, eikä uusien kultuurien ja paikkojen hakua, niin kuin ensin luulin. Ja takuuvarma konsti pään lepuuttamiseen on edetä hiljaa ja antaa keholle työtä. Niinpä yhtäkkiä kristallisoitui vanha haave lähteä polkemaan kotiovelta, ja katsoa minne sitä sitten päätyy.
Viidessä viikossa ehtii polkea vaikka Välimerelle, mutta tahti riippuu siitä millaisia teitä polkee. Ja nyt on ajatus se, että etsimme hiljaisia pieniä reittejä, milellään polkujakin, mutta hiukan rajoittaa se, että mukaan tulee koira peräkärryssä.
Latvian ja Liettuan itäisä syrjäseutuja ainakin sinne Wigryyn. Puolasta sitten etsimään mielenkiintoisia pieniä teitä, saa nähdä itärajaako pitkin vai järviseudulla käyden vai....? Jos suuntaamme Välimerelle, on edessä Tatra-vuoriston ylitys, mikä tuo haasteensa kun parhaimmat solat ovat raskaan liikenteen vilkkaassa käytössä.
Koira on vedetty kärryssä Alppien yli pariin otteeseen Sloveniassa edelliskesänä, mutta se oli kuulema raskasta :)
Jos oikein innostun, saatan pitää retken ajan muutaman lauseen blogia, ja kenties seuraava kirja kertoo Euroopan hiljaisista teitä, muutaman vuoden projektina. Ja tiet olisivat toki sellaisia, joita voiisvat hyödyntää myös autoilijat päiväretkikohteina.
Jos jollain tulee mieleen sopivia pätkiä polkea, otan ajatuksia mielelläni vastaan!
t.Kaarina
kaarina:
Niin, paluu on sitten vielä oma mietintänsä. Auton vuokraus on ollut toimiva ja halpa sellaisilla pyöräretkillä, missä on pysytty yhden maan sisällä, sillä Euroopassa on sellainen harmittava tapa, että vuokra-auton vienti maan yli toiseen maksaa ihan järjettömästi. Mutta taas Suomen käytännöstä poiketen auton jättö saman maan eri kolkkaan ei maksa mitään.
Joten ideaalitilanne olisi päätyä Saksaan, ja ajaa vuokra-autolla satamaan. Junakaan ei ole pois-suöjettu, mutta koira, peräkärry, fillari ja iso määrä fillarilaukkuja ei ole helppo yhdistelmä ainakaan jos junaa pitää vaihtaa monta kertaa. Sitäkin tehty mutta silloin on ollut ainakin eljä henkeä mukana jolloin on helpompi hoitaa sisään ja ulostulot: yksi ottaa tavaroita vastaan, yksi vahtii niitä ja toiset nostelevat niitä...
t.Kaarina
"Masi":
Hienoa että joku ninnostuu nykymaailmassa. Antakaa mennä!!! Ja koira ylämäet juoksemaan rinnalla, muutamat ruvet polvessa ja se oppii. ;)
kaarina:
:) :)
Sloveniassa oli ylämäkiongelmana koiran kanssa se, että oli niin turkasen kuuma ja koiralla suomenlapinkoiran paksu musta turkki alusvilloineen, niin pelättiin sen kuolevan kuumuuteen jos joutuu liikaa ylämäkeä juoksemaan.
En tiedä osaako se lopettaa ajoissa vai vetääkö loppuun saakka...Ja paimenkoirana sen piti juosta lujempaa kuin keliin sopisi sillä sen piti yirittää saada aina edellämenijä kiinni...
Sitten kun mäen jyrkkyys on yli 12% (pahimmillaan oli pari tuntia 18%) on edessä se tilanne että ylös poljetaan kiemurrellen mikä on on melko mahdotonta kun koira on lyhyen tapin päässä pyörän rinnalla...eli noista syistä sitä pidettiin enimmäkseen kärryssä.
Mutta aina sitä jotenkin selvitään :)
t.Kaarina
kaarina:
Puolan mielenkiintoisista pikkuteistä siis mielellään kuulisin niitä ajaneilta vinkkejä!
Puolassa näyttää olevan kansallispuistoja melko monta ja niitä otetaan reitin varrelle, saas nähdä kuinka kiemeurainen siitä tulee. Houkuttais lähteä Wigryltä itärajaa alas Bialowiezaan tai koukaten Biebrza River-kansallispuiston kautta. Siinä kyllä jäis järvi-Puola väliin...vai jos polkiskin suuren Puolan kierroksen? :)
t.Kaarina
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
Siirry pois tekstitilasta