Matkailukeskustelut > Matkailu ulkomailla
Hei me tehtiin se!!!
kaarina:
Hei me tehtiin se!
Selvittiin Venäjästä, kestettiin hengissä ja auto suht kasassa ne loputtomat rynkytystiet, ja löydettiin Vottovaaralle ja vielä sieltä poiskin!!!
Rynkytyksen kesto tosin oli jopa näin 30v hääpäivämatkalle melkein liikaa, ja Vottovaaralta pois pääsy ei ollut itsestäänselvyys alkuunkaan siinä lumimyrskyssä, mikä meitä ja vuorta riepotteli.
11 tunnin maastoretken kaksi viimeistä tuntia fillaroitiin metsäautotiellä odottavalle autolle vuoroin paksussa märässä hangessa ja vuoroin napoja (fillarin) myöten vesilammikoissa, ottaen lumipesuja ja iskuja tien päälle lumen painosta kaartuneita lehtipuilta.
Mukavaa oli että oli pimeää, niin ei tarvinnut enää jännätä, näkyykö karhuja vai ei :)
Yhden sellaisen Hilla kenties tunturissa haukkui pois.
Ja arvatkaa olitinko autolle saapuessa läpimärkiä ja umpijäässä.
Loppujen lopuksi niitä uuden hienon puhelimen toimintoja ja karttoja ei käytetty kuin pari kertaa paikan tarkistamiseen, kun venäjäm kielisestä nimesta ei saatu tolkkua tai tien viittaa ei ollut.
Sport tracker ohjelmaa pidettiin päällä, jotta nähtiin piirtääkö se reittiä ilman nettiyhteyttä, ja piirsihän se, - paitis että lakkasi toimimasta kun päästiin 14km päähän Vottovaarasta, joten siellä olimme sitten ilman sitä, koiran ja kompassin, sekä kehojen paperitulosteiden varassa :)
Kirjoitan lisää myöhemmin, mutta lyhyesti sanottuna Vottovaara oli uskomaton kokemus, minne on mentävä uudelleen, paljon jäi näkemättä ja löytämättä.
Se on kaottinen, mystinen, rauhoittava, turvallinen, vahva ja ihmeellinen.
Myrsky vain haittasi näkemistä, ja välillä pystyssä pysymistäkin. Rakeet piiskasivat silmiä ja naamaa, tuuli meinasi viedä ja märkä lumi kasteli kaiken.
Alastulopolun yläåpäähän ripustimme mennessääme kahteen paikkaan heijastimet, polun pään löytymistä helpottamaan, mutta myrskyssä ajauduimme liikaa oikealle kompassisuunnasta huolimatta (sanovat, että siellä on magneettsisa häiriöitä), ja aikamme ryteikössä rämmittyämme sanoimme koiralle, että mennään takaisin, mennään autolle.
Ja tiedättekö, se lähti korkeuskäytiä myöten etelään ja vartin päästä olimme polulla!
Huisa otus!
ILman sitä olisimme tulleet toki myös alas ja päätyneet sille metsätielle mille pitkin, mutta helpompaa reittiä pääsimme nyt :)
Näimme matkalla paljon muutakin jännää, mutta laitan kuvia ja tekstiä kunhan vähän tästä toivon, yöllä neljältä tultiin kotiin ja suoraan töihin :)
Mutta mahtava huikea reissu oli!!
t.Kaarina
Stara:
Hienoa, jälleen yksi hieno kokemus lisää elämänpolulta!
--- Lainaus käyttäjältä: kaarina - 25.09.2014 kello on 15:03 ---Hei me tehtiin se!
--- Lainaus päättyy ---
Haapaniemen Paroni:
--- Lainaus käyttäjältä: kaarina - 25.09.2014 kello on 15:03 ---Hei me tehtiin se!
Selvittiin Venäjästä, kestettiin hengissä ja auto suht kasassa ne loputtomat rynkytystiet, ja löydettiin Vottovaaralle ja vielä sieltä poiskin!!!
Rynkytyksen kesto tosin oli jopa näin 30v hääpäivämatkalle melkein liikaa, ja Vottovaaralta pois pääsy ei ollut itsestäänselvyys alkuunkaan siinä lumimyrskyssä, mikä meitä ja vuorta riepotteli.
11 tunnin maastoretken kaksi viimeistä tuntia fillaroitiin metsäautotiellä odottavalle autolle vuoroin paksussa märässä hangessa ja vuoroin napoja (fillarin) myöten vesilammikoissa, ottaen lumipesuja ja iskuja tien päälle lumen painosta kaartuneita lehtipuilta.
Mukavaa oli että oli pimeää, niin ei tarvinnut enää jännätä, näkyykö karhuja vai ei :)
Yhden sellaisen Hilla kenties tunturissa haukkui pois.
Ja arvatkaa olitinko autolle saapuessa läpimärkiä ja umpijäässä.
Loppujen lopuksi niitä uuden hienon puhelimen toimintoja ja karttoja ei käytetty kuin pari kertaa paikan tarkistamiseen, kun venäjäm kielisestä nimesta ei saatu tolkkua tai tien viittaa ei ollut.
Sport tracker ohjelmaa pidettiin päällä, jotta nähtiin piirtääkö se reittiä ilman nettiyhteyttä, ja piirsihän se, - paitis että lakkasi toimimasta kun päästiin 14km päähän Vottovaarasta, joten siellä olimme sitten ilman sitä, koiran ja kompassin, sekä kehojen paperitulosteiden varassa :)
Kirjoitan lisää myöhemmin, mutta lyhyesti sanottuna Vottovaara oli uskomaton kokemus, minne on mentävä uudelleen, paljon jäi näkemättä ja löytämättä.
Se on kaottinen, mystinen, rauhoittava, turvallinen, vahva ja ihmeellinen.
Myrsky vain haittasi näkemistä, ja välillä pystyssä pysymistäkin. Rakeet piiskasivat silmiä ja naamaa, tuuli meinasi viedä ja märkä lumi kasteli kaiken.
Alastulopolun yläåpäähän ripustimme mennessääme kahteen paikkaan heijastimet, polun pään löytymistä helpottamaan, mutta myrskyssä ajauduimme liikaa oikealle kompassisuunnasta huolimatta (sanovat, että siellä on magneettsisa häiriöitä), ja aikamme ryteikössä rämmittyämme sanoimme koiralle, että mennään takaisin, mennään autolle.
Ja tiedättekö, se lähti korkeuskäytiä myöten etelään ja vartin päästä olimme polulla!
Huisa otus!
ILman sitä olisimme tulleet toki myös alas ja päätyneet sille metsätielle mille pitkin, mutta helpompaa reittiä pääsimme nyt :)
Näimme matkala paljon muutakin jännää, mutta litan kuvia ja teksitä kunhan vähän tästä toivon, yöllä neljältä tulitin kotiin ja suoraan töihin :)
Mutta mahtava huikea reissu oli!!
t.Kaarina
(Kuva piiloitettu, klikkaa tätä niin näet kuvan.)
(Kuva piiloitettu, klikkaa tätä niin näet kuvan.)
(Kuva piiloitettu, klikkaa tätä niin näet kuvan.)
(Kuva piiloitettu, klikkaa tätä niin näet kuvan.)
--- Lainaus päättyy ---
Tervetuloa Suomeen Thumb
Weicco:
--- Lainaus käyttäjältä: kaarina - 25.09.2014 kello on 15:03 ---Hei me tehtiin se!
Rynkytyksen kesto tosin oli jopa näin 30v hääpäivämatkalle melkein liikaa
--- Lainaus päättyy ---
Se on kiva että on peitto heilunut ;) :D
Tervetuloa saitille takaisin.
kaarina:
Juu, kyllä siinä peitotkin heilu kun kert hyllyiltä tippuivat tavaratkin "suoja-aitojen" takaa..:)
Tomaateista tuli myös hupaisan näköisä, littanoita raukoista toiselta puolen..:)
Jos rengaspaineita olisi laskenut, olisi voinut ehkä hiukan helpottaa, en tiedä...
t.Kaarina
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
Siirry pois tekstitilasta