Olisko vinkkiä siitä, miten saan WD40 -pullosta ulos vain tipan. Sieltä kun tulee hyöky.
Vai pitäiskö vaihtaa aine, mistä tuota toista saa?
Vai pitäiskö vaihtaa aine, mistä tuota toista saa?
Olisko vinkkiä siitä, miten saan WD40 -pullosta ulos vain tipan. Sieltä kun tulee hyöky.
Vai pitäiskö vaihtaa aine, mistä tuota toista saa? Ruiskautan pienen purkkiin josta poimin joko pumpulitikulla tai jollain muulla tarvitsemani määrän
Olisko vinkkiä siitä, miten saan WD40 -pullosta ulos vain tipan. Sieltä kun tulee hyöky. Vaikka tuolta> http://www.partco.biz/verkkokauppa/index.php?cPath=18_1176 Koska keskustelu näyttää jatkuvan, niin ..
- onkos tuon "IPA:n" kanssa oltava myös tarkkana, eli ei kahta pisaraan kohteeseen? Vai voikos sitä antaa ihan pienen suihkauksen? Minä en käytä mihinkään kontaktipintaan kuin täydellisesti haihtuvia aineita.
Oppi on tullut muutaman vuoden (hiukan yli 40) kokemuksella mitä rasvaiset aineet tekevät kontaktipinnoissa, ne auttaa hetken ja sitten ne kerää pölyä ja tilanne on entistä pahempi. Ensimmäinen oppi tuli 60-luvulla Kuopion coxissa eli Posti Telen kantoaaltoasemalla jossa käytimme kapparatsun suosituksesta rasvaista ainetta huoltaessamme katoaaltolaitteita. Parin viikon päästä pesimme kaikki kontaktit uudelleen. Haihtuvilla puhdistusaineilla, kuten isopropanolipohjais et sun muut, voi suihkia aika huolettomasti jos vain kohde kestää aineen > eli esim. liittimet voi ihan "pestä" pesemällä aineella. Kama haihtuu käytännössä kokonaan pois. Toki pitää ja kannattaa huolehtia että se aineen mukaan irtoava töhnä tulee pois tai kulkeutuu jonnekin missä se ei haittaa. Siinä paikassa paineilma on hyvää.
Tulta, kipinää tai kuuma kohti sitä ei kanneta ruiskutella kun tulenarkaahan nuo esim. alkoholit ovat. "Turhaa" puhdistelua välttäisin koska vanha sanonta siitä että toimivaa ei kannata korjata, on minusta tässäkin kohdallaan. Voi käydä että irroitteleekin jonkun töhnän juuri kontakteihin tai sitten kuluttaa innokkaalla puhdistamisella liittimien mahdollisen kultauksen pois joka taas generoi tiheämmän tarpeen puhdisteluille. Ja tietenkin on asioita ja pintoja jotka eivät alkuunkaan noita puhdistusaineita kestä. Sellaisia on esim. tietokoneiden näyttöjen pinnan pinnoitteet. Voi tulla esim. isopropanolilla vahinkoa kun huomaa näytön muuttuneenkin ns. mattanäytöksi Olisko vinkkiä siitä, miten saan WD40 -pullosta ulos vain tipan. Sieltä kun tulee hyöky.Eräs vinkki.... hammashoitoloissa käytetään mielenkiintoisia injektioruiskuja ja vielä mielenkiintoisempia neuloja. Ensiksikin ruiskut, tavattoman pieniä joilla ensiksikin on helppo annostella sellaisella tarkkuudella mikä ei normaalikokoisilla onnistu. Ainahan ei tarvita sitä koko pisaraa vaan sadasosa riittää. Pienellä männällä on helppo kehittää tavaton paine ihan sormivoimin, esim. paksulle rasvalle. Sitten ne neulat, monet kuin tehtyjä tarkkuusannosteluun, ehkä ovatkin. On hiuksenkokoisia sisäreikiä joilla syntyy nuppineulanpään kokoisia pisaroita. Ei, ei sen muovipään... vaan sen metallisen, terävän. (esim. morsiuspuvun vetoketjun voitelu käytetyllä moottoriöljyllä) On lyhkösiä mutta sitten myös valtavan pitkiä monelle mutkalle taivutettuja hökötyksiä. Esimerkiksi ruohonleikkurin makaavan sylinterin yläpintaan voi viedä tulpanreiästä öljyä, siis viedä, ei ruiskauttaa jos ei halua. Mistäkö noita saa...? Ei ihan selvää vastausta mutta eihän siinä menetä jos ottaa asian puheeksi k.o. laitoksessa. Riippunee henkilökunnan asenteista(kin) Hieman aiheen rajalta.. jo vuosia sitten huomasin että tavallisessa korjaamokäytössäkin kun tottuu injektioruiskuihin niin sellaisen ottaa tarvittaessa aina ensiksi käteensä ja normaali öljypilli alkaa tuntua suurpiirteiseltä sohlolta. "Turhaa" puhdistelua välttäisin koska vanha sanonta siitä että toimivaa ei kannata korjata, on minusta tässäkin kohdallaan. Voi käydä että irroitteleekin jonkun töhnän juuri kontakteihin ... Joka vanhoja mistelee, sitä... Kun 70-luvulla teimme vuosihuoltoa puhelinkeskuksen nousukiertovalitsim lle, saimme tarkastuksilla, säädöillä ja puhdistuksilla toimintahäiriöiden määrän kasvamaan. Kaikki valitsimet eivät esim. tykänneet oikeista kosketinpaineista. Samoin tuo lian siirtyminen liuotinaineen mukana koskettimen pinnalla yllätti hieman. No muutaman valitsimen uusintakäsittelyn ja viikon käytön kuluttua toimintavarmuus parani huomattavasti. Niinhän niille tehtiin silloinja vielä -80 luvullakin
Ihan fluke ja kasa spraypulloja kädessä olen mittaillut ylimeno ja vuotovastuksia noista Kun 70-luvulla teimme vuosihuoltoa puhelinkeskuksen nousukiertovalitsim lle, saimme tarkastuksilla, säädöillä ja puhdistuksilla toimintahäiriöiden määrän kasvamaan. Kaikki valitsimet eivät esim. tykänneet oikeista kosketinpaineista. Josta tulikin mieleen... Taisi olla kans 70-lukua, kun Pasilassa otettiin käyttöön VR:n uusi hieno 'Suurasetinlaite'. Päivä meni hyvin ja sitten seuraavana aamuna kaikki junat seiso Riihimäeltä Karjaalle! Seuraavana päivänä vihdoin vika löytyi: Yhden koskettimen välissä oli mäkäräinen!! |